Eli kuten aiemmin jo mainitsin, minun piti suorittaa "work experience week" täällä Birminghamissa, sillä se kuuluu kouluni opetukseen. Päätin työskennellä hyväntekeväisyyskauppa Cancer Research UK:ssa, koska rehellisesti sanottuna sinne oli helppo päästä (hyväntekeväisyyskaupat tarvitsevat aina vapaaehtoisia!). Viikko oli kuitenkin ihan mahtava ja harmittaa mennä takaisin kouluun ensi viikolla.
Hyväntekeväisyyskaupat ovat Englannissa tosi yleisiä! Ne ovat second hand kauppoja, jonne ihmiset voivat lahjoittaa esimerkiksi vaatteita, kirjoja, astioita ja niin edelleen. Kaikki lahjoitetut tavarat ja vaatteet myydään kaupassa todella halvalla ja tuotot menevät johonkin hyväntekeväisyyteen (esimerkiksi kyseisessä kaupassa syöpätutkimukseen). Työtehtäväni kaupassa olivat aika tavanomaisia - muun muassa höyrytin kaupaan meneviä vaatteita, kiinnitin hintalappuja, järjestelin kirjoja, palvelin asiakkaita ja pääsin käyttämään kassakonetta. Parasta työssä oli kuitenkin ilmapiiri, kaikki työntekijät olivat tosi mukavia ja auttavaisia. Hyväntekeväisyyskaupan asiakkaat olivat myös mielenkiintoinen joukko erilaisia ihmisiä!
Ensimmäisenä päivänäni kauppaan eksyi muutama suomalainen asiakas! Kuulin heidän puhuvan suomea ja kun yksi heistä lähestyi minua sanomalla "Hi..." oli hauskaa päästä vastaamaan "Moi!" Olen kuullut suomea puhuttavan Birminghamissa jo muutaman kerran, minkä täytyy tarkoittaa että Birminghamissa ja sen lähialueella elää joukko suomalaisia. Olisi siistiä jos Birminghamissa/Englannissa olisi joku "Suomi-yhteisö", joka kokoontuisi aina aika ajoin syömään korvapuusteja, mutta tuskinpa sellaista on.
No asiaan. Kaupaan tuli myös muita mielenkiintoisia asiakkaita. Näin esimerkiksi samalla viikolla kaksi kertaa Itä-Euroopasta kotoisin olevan isokokoisen miehen, jolla oli erittäin tuuhea unibrow ja muun muassa hämähäkinverkko tatuoituna kaljuun takaraivoon. Ja hän oli yksi hyväntuulisimmista ja mukavimmista asiakkaista! Hän jutusteli ja vitsaili ja kyseli kaikenlaista, mikä todistaa että ulkonäkö usein pettää ihmisissä. Syöpätutkimusta tukevassa kaupassa on välillä surulliseksi tekeviä asiakkaita. Eräs haikeannäköinen keski-ikäinen mies marssi kauppaan ja osti nopeasti pinkin "Cancer, we're coming to get you" paidan, ja kiirehti ulos. Toiset asiakkaat ovat avoimempia omasta tai lähimmäisen sairaudesta ja avautuvat esimerkiksi lahjoittaessaan edesmenneen läheisen vaatteita hyväntekeväisyyteen.
Välillä kauppaan tulee myös varkaita! Niitä on tosi vaikea estää, koska kaupassa ei ole hälytyslaitteita eli siis jos joku pistää laukkunsa paidan ja kävelee ulos, sitä ei välttämättä huomaa. Aika röyhkeää näpistää hyväntekeväisyyskaupasta!
Kaikki työntekijät kaupassa olivat tosi hyväntuulisia ja mukavia. Useimmat heistä olivat vapaaehtoisia, jotka olivat päättäneet työskennellä kaupassa syystä tai toisesta. Yksi nainen esimerkiksi oli paranemassa rintasyövästä, ja sanoi olevansa vapaaehtoinen koska Cancer Research UK:n varoilla kehitetty lääke pelasti hänen elämänsä.
Jos minulla on ekstra-aikaa, saatan käydä kaupassa vielä auttamassa huvikseen. Aika alkaa olla vaan tiukilla, koska ensi perjantaina on KUUKAUSI kotiinpaluuseen. APUAAAAAAA!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti