Vaisakhi

Vaisakhi on Intiassa sadonkorjuujuhla, jolla on sikheille erityistä merkitystä. Juhlin sitä Binnin sedän ja pienten serkkujen kanssa (Binn ei itse päässyt mukaan). Suuntasimme siis Handsworthin puistoon, jossa oli suunnattomasti väkeä! Varmasti ainakin parituhatta. Matelimme väkijoukon mukana puistoon isossa kulkueessa ja matkanvarrella meille jaettiin ilmaisia samosoita, sipsejä, limua, hedelmiä ja niin edelleen. 

Puistossa juhla alkoi entisestään muistuttaa minua Vapusta, ovathan molemmat ihan lähekkäinkin. Jotkut viettivät piknikiä puistossa, ympäriinsä oli rihkamaa ja ruokaa myyviä kojuja, ja ilmapallokauppiaankin näin! Puistossa oli myös paljon huvipuistolaitteita, mikä oli houkutellut paikalle kaikenlaisia lapsiperheitä, ei vain sikhejä.

Sain puistossa myös esitteen jossa selitetään mikä Vaisakhi tarkalleen on ja vähän sikhismin historiasta. En ole ehtinyt vielä perehtyä siihen kovin hyvin mutta taidan ottaa sen iltalukemiseksi tänään!

Huomenaamulla pitääkin herätä taas vähän aikaisemmin, sillä työharjoitteluviikkoni alkaa. Työskentelen siis viikon Birminghamin keskustassa Cancer Research UK –hyväntekeväisyyskaupassa. En tiedä tarkalleen mitä tulen siellä tekemään, mutta kerron varmaan kokemuksistani tänne jossain vaiheessa.

Hektinen viikonloppu!

Viikonloppuna tapahtui tosiaan paljon. Olen jakanut sen neljään osaan helpottaakseni lukemista, koska tiedän että tästä päivityksestä tulee pitkä.

Lauantai: Sulhasen ”valmistautumisjuhla”

Lauantaina menin Binnin Surinder-tädin kanssa sulhasen perheen talolle, jossa järjestettiin perinteinen valmistautumisjuhla sulhaselle. Binn ei päässyt mukaan, sillä hän jäi vahtimaan veljenpoikia. Paikalla oli siis sekä sulhasen äidin puolen sukua että isän puolen sukua. Kun minä ja Surinder saavuimme paikalle, ei talossa ollut vielä kovin täyttä. Istuuduimme pieneen huoneeseen muutaman muun naisen kanssa, ja pian pöytään tuotiin samosat, pakorat ja kevätkääryleet, joita meille sitten tarjottiin. Täytyy myöntää, että tässä tilanteessa mokasin. Surinder ei ottanut samosoita vaan sanoi ”syövänsä myöhemmin”, hän ei nimittäin kauheasti pidä tulisesta ruoasta. Muutkaan naiset eivät juuri sillä hetkellä syöneet mitään. Joten kun minulle tarjottiin intialaisia herkkuja, kieltäydyin muka-kohteliaasti: ”No thank you, I’m fine”. Enhän halua olla emännälle vaivaksi tai näyttää ahneelta kun olen ainoa joka mutustaa jotain samosaa viiden minuutin sisällä siitä kun saavuimme paikalle. Heti kun kieltäydyin, tajusin tehneeni virheen, ja varmistin myöhemmin Binniltä että intialaisten keskuudessa on epäkohteliasta kieltäytyä tarjotusta ruoasta, koska se on heidän tapansa osoittaa vieraanvaraisuutta ja toivottaa vieras tervetulleeksi heidän kotiinsa. Myöhemmin kuitenkin kokeilin kaikkea hyvällä ruokahalulla ja toivon paikanneeni töppäykseni.

Sain bindin otsaan!

Jonkin ajan kuluttua noin puolet vieraista siirtyivät talon ulkopuolelle ja puolet jäivät sisään ovensuuhun. En ihan tiennyt mitä tapahtui, mutta selvensin Surinderilta jälkikäteen, että toiset olivat sulhasen äidin sukua toiset isän (en muista kumminpäin). Joku soitti rumpua ja sen kovaääninen, intialainen rytmi kaikui varmaan koko naapurustossa. Kohta sulhasen äidin- ja isänpuolen suvun jäsenet alkoivat vuorolaulaa toisilleen intialaisia kansanlauluja. En tietenkään ymmärtänyt punjabinkielisiä sanoja, mutta ilmeisesti tarkoituksena oli laulaa hyväntahtoisia loukkauksia (toisinaan käyttäen jopa kirosanoja) toisesta suvusta. Lopulta siirryimme takaisin sisään kylmästä.

Sulhasen perheelle annettuja lahjoja

Nyt sisällä oli jo tosi paljon ihmisiä, enkä oikein löytänyt paikkaa itselleni huoneesta. Seurasin muitten ilonpitoa ja huomasin, että naisille oli varattu oma (pienempi) huoneensa ja miehet olivat omassa huoneessaan. Naiset olivat pukeutuneet värikkäisiin intialaisiin asuihin (minulla oli ihan tavallinen kesämekko) kun taas miehet olivat pukeutuneet tosi arkipäiväisesti, esimerkiksi farkkuihin ja teepaitaan, lippalakki päässä. Ujous iski enkä oikein tiennyt mitä tekisin, naisille tarkoitettu huone oli niin täynnä että sinne ahtautuminen olisi ollut hankalaa. Kun lopulta löysin taas Surinderin ja seurasin häntä, huomasin, ettei ahtaus näyttänyt olevan näille ihmisille mikään ongelma. Tuntemattomat siirsivät minua pois tieltään tarvittaessa ja Surinder kehotti puskemaan läpi pienistä koloista ihmisten välissä. Suomalaisena taas olen tottunut siihen, että toisten ihmisten koskemista vältetään ja ruuhkaisissa paikoissa sanotaan jatkuvasti ”sori, sori, anteeks…” kun halutaan päästä ohi.

Seuraavaksi sulhasen perheelle lahjoitetut asut (jotka tuotiin matkalaukussa) ja setelit laitettiin esille, ja ne käytiin läpi. Kaikesta otettiin valtavasti kuvia ja videota. Huomasin tämän jo talolla, mutta itse häissä tapahtumien videointi ja kuvaus menivät toiseen ulottuvuuteen joten puhun siitä siinä osiossa.

Minä ja Surinder juttelimme nuorempien sukulaistyttöjen kanssa (kait viisi 9-19-vuotiasta siskosta), jotka näemmä luulivat, etten puhu englantia ja että olen noin 12-vuotias! He olivat mielettömän puheliaita, ja luulen että oma ujouteni ja hiljaisuuteni tuottivat tämän päätelmän. Päätin yrittää olevani sosiaalisempi loppuviikonlopun. Sukulaistytöt ja jotkut muut naiset tekivät talon pihalle värjätystä jauhosta ja glitteristä kuvion, mikä tosin osoittautui tuulisessa säässä hankalaksi. Kun kuvio oli valmis, tapahtui koko illan mielenkiintoisin osuus! Sulhanen tuotiin pihalle ja vieraat kokoontuvat hänen ympärilleen. Vieraille annettiin keltaista mössöä (luulen, että se oli tehty sekoittamalla jauhoja, vettä ja kurkumaa), jolla he sitten hieroivat sulhasen kasvoja, käsiä ja jalkoja. Ilmeisesti tämän tarkoituksena on kaunistaa sulhanen häitä varten.

Sisällä talossa joimme hyvin makeaa ja maitoista teetä. Saimme syödäksemme pääaterian, eli kukkakaali-perunacurrya, dhalia, riisiä, jugurttia, salaattia ja jälkiruoaksi makeaa keltaista riisiä. Kaikki tarjottiin kertakäyttöastioista, minkä olen aiemminkin huomannut olevan aasialaisille juhlille tyypillistä. Loppuillan sitten sosialisoimme muiden vieraiden kanssa, kunnes Binn haki meidät kotiin. Saimme kotiin vietäväksi kassin, jossa oli joitain juhlissa tarjottuja herkkuja, sekä pinkkiä intialaista kangasta, josta voi tehdä asun.

 

Talo oli koristeltu valoilla

Sunnuntai: hääseremonia Gurdwarassa

Outfit of the day...

Sain Binnin veljen vaimolta lainaan intialaisen asun häitä varten. Asu oli tosi nätti ja ihanan värinen ja olin innoissani siitä! Sää oli sunnuntaina aurinkoinen mutta niin tuulinen, että kevyissä intialaisissa asuissa tuli aika kylmä. Gurdwaran (eli sikhitemppelin) ulkopuolella piti suorittaa joku seremonia, joka kesti aika kauan. En tiedä tarkalleen mitä siinä tapahtui, mutta joku mies puhui punjabiksi ja eri perheenjäsenistä otettiin kuvia keskenään ja he saivat kukkakaulanauhoja. Tämän jälkeen siirryimme kylmästä sisälle, jossa saimme lämmintä makeaa ja maitoista teetä, samosoita ja pakoroita sekä intialaisia makeisia, joiden nimeä en muista. Tämä tapahtui siis ennen avioliittoseremoniaa, mikä oli tosi kiva. Pieni tauko ja aamiainen ennen häitä!

Sain taas bindin!

Siirryttyämme Gurdwaraan vieraat jonottivat temppelin etuosaan, jossa he lahjoittivat pari kolikkoa ja esittivät ruokouksen, ennen kuin etsivät itselleen istumapaikan salista. Gurdwarassa istutaan lattialla, mutta jalat eivät saa osoittaa salin etuosaa päin, sillä siellä on sikhien pyhä kirja.

Gurdwara

Seremonian alkaessa koristeelliseen punaiseen asuun pukeutunut morsian saapui salin etuosaa, missä sulhasen olalle kiedottiin punainen liina, jonka toinen pää annettiin morsiamen käteen. Seremonian aikana he kiersivät pyhän kirjan ympäri neljä kertaa, ilmeisesti symbloimaan neljää antamaansa valaa. Kaikki tapahtui punjabiksi, joten en pysty kauheasti kertomaan seremonian kulusta noin muuten. Seremonian loppupuolella meille annettiin makeaa ja rasvaista mössöä, jonka nimi on ilmeisesti Karah Parshad (t. Wikipedia). Temppelistä siirryimme viereiseen rakennukseen, jossa häävastaanotto tapahtui.

Sunnuntai: häävastaanotto

Paljon vieraita!

Tarjolla oli ensiksi erilaisia hedelmiä. Valitsimme pöydän monien joukosta – häissä oli vieraita varmaan neljäsataa! Hedelmätarjoilun jälkeen saimme alkuruoaksi kalapakoroita, kebabia, kevätkääryleitä, kanaa, perunapannukakkuja ja kikherneitä, sekä chutneyta ja minttujugurttia. 

The kameramiehet

Kameramiehet pyörivät jokapaikassa kuvaamassa, ja varmaan päädyin häävideolle viehättävsti tunkemassa suuhuni kevätkäärylettä. Jonkin ajan päästä itse hääpari saapui paikalle. Alkoi kova rummutus, joka lopulta mukautui intialaiseen omalaatuisen rytmiin. Ensiksi pari leikkasi kakun, mistä kameramiehet ottivat mielettömästi kuvia. Morsiuspari tietysti syötti kakkupalat toisilleen, mutta ensiksi kakkupalojen kanssa poseerattiin varmaan viisi minuuttia katse kameraan päin. Sitten sama toistettiin niin, että morsiamen ja sulhasen vanhemmat olivat syöttävinään kakkua parille. Koko kakunleikkaukseen sisältyi siis mielettömästi poseerausta. Seuraavaksi oli ensimmäisen tanssin vuoro. Taas kameramiehet surrasivat ympärillä niin, että tanssilattian vierestä oli välillä vaikea nähdä itse paria. Mikäs siinä, mutta luulisi että se häiritsisi tanssimista. Erikoinen piirre parin ensimmäisessä tanssissa oli se, että jossain vaiheessa sukulaiset tulivat yksikerrallaan parin luo heiluttamaan seteleitä tai kolikoita heidän ympärillään, jotka he sitten veivät lavan reunaan. Ilmeisesti he ensiksi siunasivat parin (ja usein vaihtoivat pari sanaa heidän kanssaan, kenties onnitteluja) ja antoivat sitten rahat DJ:lle.

Posekuvat

Morsiuspari tanssimassa + joku sukulainen

Palattuani istuinpaikalleni, meillekin tarjottiin pienet palat kakkua. Tuntui omituiselta saada kakkua ennen pääruokaa! Surinder yritti saada minut tanssimaan, ja veti minut mukaansa, mutta kun huomasin ihmisten tanssivan lähinnä intialaiseen tyyliin ja kameramiesten edelleen videoivan kaiken, tyydyin seuraamaan sivusta.

Valitettavasti jouduin lähtemään tässä vaiheessa, enkä siis päässyt näkemään loppuja hääperinteitä tai maistamaan lisää ruokia. Toisaalta lähteminen ei haitannut ollenkaan, koska pääsin Paul Simonin ja Stingin konserttiin!

Sunnuntai: PAUL SIMON JA STING!!!

Tästä ei ehkä riitä ihan yhtä paljon sanottavaa kuin muista osioista, koska se oli yksinkertaisesti vain ihan mahtavaa! Menin siis koulukaverini Sunayan kanssa Birminghamin LG Arena:lle, jossa esiintyivät yhdessä ja samalla lavalla Paul Simon ja Sting. Olimme ostaneet halvimmat liput, ja pelkäsin että olisimme tosi kaukana lavasta. Paikat olivat kuitenkin ihan hyvät, sillä LG Arena ei ole yhtä iso kuin esim. Hartwall Areena Helsingissä, ja siis kaukaisimmat paikat eivät ole yhtä kaukana. Ihmisten odotellessa konsertin alkamista aulassa esiintyi lämppäri, mikä oli minusta hyvä idea. Hartwall Areenalla myös tuntuu, että tarjolla on aina vain makkaraa ja ranskalaisia, mutta tuolla olisi ollut muutamia eri kojuja. Konsertti alkoi aika lailla ajallaan, mikä oli mahtavaa, sillä isot konsertit usein viivästyvät. Yllätyin siitä, kuinka lyhyt mies Paul Simon on, kun hän saapui lavalle Stingin kanssa. Pidän molempien musiikista, mutta odotin silti enemmän Paul Simonin esiintymistä kuin Stingin. Sting kuitenkin yllätti todella positiivisesti! Hän oli energinen ja veti tuttuja biisejä ja hänen äänensä kuulosti täsmälleen samalta kuin levyllä! Paul Simon oli tietysti myös mahtava ja oli todella siistiä kuulla esimerkiksi suosikkikappaleeni The Boxer, sekä klassikot Sounds of Silence ja Bridge Over Troubled Water, muiden muassa. Sting veti myös Paul Simonin American ja omia klassikoitaan, kuten Englisman in New York, Fields of Gold, So Lonely, Fragile, Desert Rose jne… Ihan mahtavaa! Stingin ja Paul Simonin duetot olivat myös hienoja! Mukana oli lisäksi esimerksiksi tosi taitava viulisti, joka veti ihan ihmeellisiä sooloja, sekä yhdessä kappaleessa tuubansoittaja! Kaikenkaikkiaan keikkakokemus oli siis ihan loistava! 

Täydellinen lomanpäätös!

Kuvia Bristolista 10.4.

Lontoon jälkeen pääsin torstaina nukkumaan vasta joskus puolenyön tienoilla, ja Bristolia varten pitikin sitten herätä perjantaina jo 5.30 aamulla...

Lähtö aamuhämärässä...

Matkustimme taas bussilla, tällä kertaa mukanani olivat vaihtarit Roosa ja Venla.

Bristolissa oli paljon kivoja puistoja

Kiivettiin tohon torniin!

Upeat maisemat!

Suomi mainittu!

Löydettiin lasitaidekaupasta (teko)pajunkissoja!

Graffitien kaupunki

Katuruoka- ja käsityömarketti

Namnam! Näitä sai pitaleivän sisään,
 tuli Helsingin Fafa's-ravintola mieleen 

Taas kiva puisto! Birminghamin keskustassa ei ole puistoja :/

Salakuva muumilaukusta!!!!!!

Aito Banksy! Bristol on Banksyn kotikaupunki

Bristolin rakennukset ovat eurooppalaisen näköisiä

 Meille tuli Bristolissa hyvin eurooppalainen olo, sillä Bristolin kerrostalot näyttivät mielestämme eurooppalaisemmilta kuin Englannissa yleensä. Minua se muistutti hiukan myös Helsingistä, turkulaiselle Venlalle taas tuli etenkin joenvarren alueelta mieleen Turku.

Clifton Suspension Bridge on upea!
Nyt tuli jenkit mieleen...

Kaiken kaikkiaan Bristol oli ihana, urbaani taidehenkinen kaupunki. Etukäteen jotkut kaverit Birminghamissa olivat sanoneet että se on ihan kiva, mutta liian "valkoinen ja keskiluokkainen". Huomasimmekin Roosan ja Venlan kanssa, että Bristol tosiaan on huomattavasti vähemmän monikulttuurinen kuin Birmingham. Kenties juuri siitä syystä se muistuttikin meitä Suomesta!

Kuvia Lontoosta 9.4.

Menimme siis Roosan ja Pepin kanssa Lontooseen, jotta neidit pääsivät äänestämään Lontoon Suomen suurlähetystöön. Alaikäisenä minä lähdin mukaan vain katsastamaan Lontoota.

Suomen suurlähetystö on tosi kivalla alueella Lontoossa!

Täytyy kyllä sanoa että keikka suurlähetystössä aiheutti meille kolmelle pienen kriisin siitä että pitää palata takaisin Suomeen. Oltiin kai kaikki odotettu sitä että pääsisimme pitkästä aikaa tapaamaan muita suomalaisia, mutta etenkin vaalivirkailijoiden tympeys muistutti siitä miksi emme kuitenkaan odota paluuta Suomeen niin suurella innolla...... Oli kuitenkin omituista tajuta, että pienessä huoneessa näkemäni noin kymmenen suomalaista oli suurin määrä suomalaisia joita olen nähnyt yhdessä paikassa viimeiseen seitsemään kuukauteen.

Seuraavaksi suuntasimme Brick Lanelle, jossa on paljon
 tämänkaltaisia puoteja

Kyseinen paikka oli siis vintagesälä second hand kauppa

hipsterialuetta 

Löydettiin kiva levykauppa!
 (Peppi muuten kuvassa vasemmalla)

Seuraavaksi vuorossa pakollinen turisteilu
Piccadilly Circuksella

...Sitten Camden Town

Ihana marketti/käsityöpaikka!

Peili-selfie!

Toffeeta!!

Viimeiseksi vielä Ofxord Streetin ruuhkat...

Enimmäkseen käytiin siis sellaisissa ei-niin-turisti-mestoissa. Oli tosi kivaa nähdä vähän eri puolia Lontoosta! 

Kuvapainotteinen päivitys koska Pakko. Päästä. Nukkumaan!! Päivitän tämänpäiväsen Bristolin varmaan samantyyppisesti lähiaikoina, ehkä huomenna (= tänään) jos ehdin... Hyvää yötä! ;)