Pääsiäisloma ja koulupaineet

Tapasin tänään muita suomalaisia vaihto-oppilaita, jo toista kertaa samassa Costa-kahvilassa Birminghamin keskustassa. Jutellessamme minulle selvisi, että palaan ensimmäisenä Suomeen, kun aiemmin luulin että lähtisimme kaikki samalla koneella. Itse palaan Suomeen 8. kesäkuuta, muut vasta kesäkuun lopulla tai heinäkuun alussa. Tavallaan tulee vähän kateellinen olo, sillä heillä on kuukauden verran enemmän aikaa viettää Englannissa ja nauttia Englannin kesästä. Etenkin nyt ajan loppuminen alkaa huolettaa kun tuntuu, etten ole tehnyt tarpeeksi vaihtovuoteni aikana.

Toisaalta, en tullut Englantiin viettämään 10 kuukauden pituista lomaa. Se ei mielestäni edes olisi kovin hyvä lähtökohta vaihtovuodelle. Tulin tänne kokemaan englantilaisen lukiolaisen arjen, sillä brittiläinen kulttuuri kiinnostaa minua ja halusin päästä kokemaan sen "sisältäpäin". Kuitenkin kun jotkut muut vaihtarit puuhaavat kaikenlaista, tulee olo että pitäisikö minunkin. Olen kokenut nyt seitsemän kuukauden verran brittiläistä arkea, ja tuntuu, että jotain muutakin olisi kiva kokea.

Muiden vaihtareiden tapaaminen toimi myös hyvänä muistutuksena siitä, että koulunkäyntiä täällä ei pitäisi ottaa liian tosissaan. Loppujen lopuksi Englannista saamani arvosanat eivät merkitse mitään kun palaan Suomeen. Muut näyttivät olevan aika hälläväliä-asenteella arvosanojensa suhteen. Itse taas olen esimerkiksi nyt pääsiäislomallakin käyttänyt jonkun päivän oikeastaan pelkkään opiskeluun kirjastossa. Tuntuu, että kouluni opettajat odottavat minulta hyviä arvosanoja, sillä olen niitä tähänkin mennessä saanut. En haluaisi rehennellä, mutta koska kouluni ei ole mitenkään erityisen hyvätasoinen, ovat jotkut opettajat mieltyneet suomalaiseen vaihtariin joka on motivoitunut opiskelemaan. Tuntuisi, että tuottaisin heille pettymyksen jos ”luovuttaisin” nyt. Miksi ahkeroinkaan lukuvuoden alussa! Odotukset olisivat matalammat jos en olisi saanut syksyllä hyviä arvosanoja. Opettajat myös kohtelevat minua samalla tavalla kuin muitakin oppilaita, en siis vaihtarina saa mitään erityiskohtelua. He ovat suunnilleen vuoden alusta asti hätyytelleet kertaamaan toukokuussa koittaviin kokeisiin ja kehottavat kirjoittamaan harjoitusesseitä joita voi sitten tuoda heille arvosteltaviksi. Toisaalta on kiva, että minua kohdellaan kuin paikallista, toisaalta se asettaa tiettyjä paineita. Asiaa ei helpota se, että aineeni ovat niin mielenkiintoisia! En ole hyvä sluibailemaan muutenkaan, mutta esimerkiksi sosiologiassa ja Islamissa minua oikeasti kiinnostaa oppia ne käsiteltävät aiheet! Loppujen lopuksi en kuitenkaan voi syyttää muita (opettajia, toisia vaihtareita) siitä, etten ole ottanut kaikkea irti vaihtovuodestani. Olen luvannut itselleni monta kertaa vuoden aikana alkaa opiskella vähemmän ja kokea enemmän, ja kenties nyt kun vaihtovuotta on enää kaksi kuukautta jäljellä, voisin vihdoin pitää lupauksestani kiinni. Onneksi loppulomalle on jo muutama hauskuus tiedossa, esimerkiksi mennään parin vaihtarin kanssa Lontooseen ja 12. päivä koittaa Paul Simonin ja Stingin konsertti! Niistä lisää myöhemmin.