Ensimmäisiä tunnelmia

Noniin, täällä ollaan! Viimeiset pari päivää ovat menneet erittäin nopeasti. Torstaina heräsin neljältä, suuntasin lentokentälle, tapasin muut Birminghamiin lähdössä olleet suomalaiset vaihtarit ja lensin Köpiksen kautta Birminghamiin. Tutustuin suomalaisiin vaihtareihin, etenkin tyttöihin eli Emmiin, Peppiin, Hannaan ja Venlaan. Soft Landing Campin aikana juttelin myös muista maista tulleiden vaihtarien kanssa; meitä oli Suomen lisäksi Tanskasta, Saksasta ja yksi Ruotsista.

Ensimmäisenä päivänä kaikki olivat toosiii väsyneitä. Lennot olivat lähteneet aikaisin aamulla ja koko päivän kaikki kaipasivat vain hotellin sänkyyn nukkumaan. Sen sijaan tutustuimme Birminghamiin, lähinnä kiertelimme kaupungilla. Illalla menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan, jossa soitti jazz-bändi (koko ravintola oli erikoinen sillisalaatti; kiinalaista ruokaa ja ranskalaisia, kristallikruunuja ja seinälle heijastettuja liekkikuvioita, jouluvaloja…).

Perjantaina meille luennoitiin erinäisitä vaihtovuoteen liittyvistä asioista: koulusta, isäntäperheistä, kohteliaisuudesta, yleisistä säännöistä ja niin edelleen. Sen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa tehdä mitä vain, joten päätimme mennä Emmin, Pepin ja Hannan kanssa shoppailemaan. 

Suuntasimme keskustan isoon Bullring-kauppakeskukseen, josta ehdimme nähdä vain murto-osan, koska se paikka on niin valtava.

Myöhemmin menimme englantilaiseen ravintolaan syömään ”pubi-ruokaa” ja sen jälkeen elokuviin katsomaan Lucy-leffaa. Kävimme myös suloisessa vanhanaikaisessa karkkikaupassa, josta ostin suklaata.

Ja tänään. Söimme aamiaista ja kello 11 isäntäperheet tulivat hakemaan meitä hotellilta! Olin ensimmäisten lähtevien joukossa, joten en ehtinyt nähdä muitten isäntäperheitä. Olin jännittänyt tapaamista koko aamun, mutta ihan hyvin se meni! Menimme talolle, ja tuntui kuin olisin astunut suoraan Googlen Street View:hen, jota olin aiemmin kotona tutkinut. Binn (= host) esitteli minulle taloa ja kysyi, olisiko minulla mitään kysyttävää. Tietenkään juuri silloin ei tullut mitään mieleen, mutta juttelimme yleisesti siitä, miten arki tulisi sujumaan. Sain Binniltä myös kännykän, jossa oli valmiina sim-kortti, joten nyt ei tarvitse huolehtia siitäkään! Annoin Binnille tuliaiseksi Tove Janssonin kirjan, sekä muumikulhon täynnä Fazerin sinistä.

 Menimme yhdessä ruokaostoksille ja kotona Binn kokkasi herkullista intialaista ruokaa. Joku Binnin sukulaisista tuli käymään sillä aikaa (jäi vähän epäselvästi mitä sukua kyseinen mies oli), ja juttelimme yhdessä. Aloitellessamme syömään Binnin isoveli tuli käymään. Olen siis ehtinyt tavata jo muutamia ihmisiä. (Ruoka oli muuten tosi hyvää, kuten kuvista on varmaan pääteltävissä)

Binnin puheesta saa hyvin selvää (ei, hänellä EI ole intialaista aksenttia, vaan Birminghamin britti-aksentti). Hän puhuu melko hitaasti ja selkeästi, ja selittää jos en tajua jotain. Myös Soft Landing Campin työntekijöiden puheesta sai hyvin selvää, vaikka etenkin eräällä heistä oli voimakas ”Brummie”-aksentti. En oikein osaa sanoa, mitä mieltä olen Birminghamin aksentista. Kaikki brittiaksentit ovat tietysti ihania (ainakin paljon parempia kuin oma aksenttini…), mutta tiettyjen sanojen lausunta iskee korvaan.

Esimerkkejä: sanat sunny ja must tosiaan lausutaan U:lla, ei A:lla niin kuin koulussa on opetettu. Sanat day ja rain lausutan ”däij” ja ”räin”. Birmingham on ”börming-käm”, something on ”sumthink” ja once on ”wuns”. Silti puheesta saa yleensä ihan hyvin

selvää ja kieli kuulostaa hauskalta. Binnin sukulaisten käydessä kuuloa piti tosin pinnistellä, koska he molemmat puhuivat jotenkin mumisten… Mutta muuten sujuu hyvin! Yritän kirjoittaa seuraavaksi viimeistään sitten kun aloitan koulun tiistaina.