Tunnelmia

Viime aikoina kaipuu Helsinkiin ja perheen ja kavereiden luo on hiljalleen hiipinyt mieleen. Jaakko (jonka olen maininnut täällä nyt jo pariin otteeseen) pohti joskus aiemmin, kuinka olisi kiva päästä Helsinkiin vierailemaan päiväksi tai pariksi ja palata sitten takaisin, ja tämä mielikuvitusleikki on pyörinyt päässäni yhä useammin. Toisaalta mielikuvissani Helsinki on se ihanan kesäinen kaupunki, joka se oli tänne lähtiessäni, mikä se ei kyllä tällä hetkellä mitä todennäköisimmin ole. En haluaisi oikeasti astua lentokoneeseen Helsinkiin, sillä se rikkoisi tämän ”vuosi englantilaisena” -kuplan jossa nyt elän, mutta ajatus siitä on silti kiehtova. Etenkin nyt joulun lähestyessä perhe ja ystävät sekä kaikki suomalaiset joulujutut ovat mielessä paljon. Samoin suomalaiset herkut – Jenkki-varastot loppuivat eikä purkka vaan maistu samalta ilman xylitolia! Myös ruisleipä. Ja karjalanpiirakat. Ahh, karjalanpiirakat… 

Täälläkin on jo aika kylmä... 

Kun tämän lisäksi koulujutut stressaavat (aika paljon esseitä palautettavana ja kokeita ja kaikkea hauskaa) ja orkesterin konsertti lähestyy enkä ole oikein valmistautunut ja ja ja… No, ehkä liioittelen vähän, sillä en kutsuisi tätä ”kulttuurishokiksi” tai mitään vielä, olen edelleen tosi tyytyväinen että olen täällä ja nautin elämästä. Ehkä kaikki alkaa vaan olla rutiininomaisempaa nyt, ja siksi on enemmän tilaa ajatella ihmisiä siellä kotona.

Tätä kaikkea mietiskellessäni sain ihanan yllätyksen postitse! Ystäväni lähettivät myöhäisen syntymäpäivälahjan, ja se oli ehkä täydellisin lahja minkä olen ikinä saanut. He olivat koonneet nättiin Vallilan muistikirjaan kuvia, viestejä, lausahduksia, inside-juttuja ja kaikkea hauskaa! Oli ihanaa, että he olivat selkeästi ajatelleet ja nähneet vaivaa sitä varten, ja se oli täydellinen päivänpiristys. Aion täyttää siihen jatkossa omia kokemuksiani muistiin, kuten minua ohjeistettiin tekemään.

Äiti lähetti perinteisen partiolaisten adventtikalenterin, mistä olin myös hyvin innoissani. Lisäksi Jouluradio aloitti toimintansa, mikä on ihanaa! Suomalaisia joulubiisejä kuunnellessa tuli heti joulufiilis!

<3

Joten kaiken kaikkiaan täällä menee hyvin, mutta kaipaan ihmisiä sieltä Suomesta. Unelmani ulkomailla opiskelusta/elämisestä on kuitenkin hiukan kärsinyt, sillä en ole varma haluaisinko elää vuosia eristyksissä kaikista ihanista ihmisistä ja suomalaisesta kulttuurista. No sen näkee sitten, kyllä mä edelleen haluaisin vanhempana kokea ulkomailla asumisen, ainakin lyhytaikaisesti. 

Aika lailla vastakkaisia juttuja olen onnistunut näemmä tähänkin lyhyehköön tekstiin sijoittamaan, mutta ehkä se vaan kuvaa nykyistä mielentilaani. Mikään ei ole ”joko-tai” (joko olen mieleltäni täysin hilpeä tai sitten kaipaan palavasti takaisin Suomeen), vaan enemmän ”toisaalta mutta toisaalta”.

Kirjaston eteen on ilmestynyt maailmanpyörä!
 Myös pikkuinen luistelualue! :D

Ehkä kellonaikaakin voi osaltaan syyttää siitä, että selkeä ajatusten ilmaisu on vähän hukassa… Siispä hyvää yötä minun puolestani, nyt menen nukkumaan!