Joulunodotuskuulumisia

Ei ole taas tullut kirjoitettua tänne juurikaan… Keskiviikkona alkoi joululoma, tosin minun piti mennä vielä torstaina puoleksi tunniksi kouluun ikään kuin englannin tukiopetustunnille. Siellä muutaman muun oppilaan kanssa kerrattiin, miten näytelmää tulisi analysoida ja millaisia virheitä teimme esseissämme.

Valitettavasti minulla ei ole juuri suunnitelmia tälle lomalle, Mock-kokeet (eli varsinaisten loppukokeiden kaltaiset isot kokeet) ovat ikävästi heti ensimmäisellä viikolla loman jälkeen, joten niihin kertaillessa meneekin sitten kivasti aikaa. Täällä on koko ajan vähän kahden vaiheilla siinä, että kuinka paljon koulun eteen pitäisi nähdä vaivaa. Toisaalta opettajat odottavat, että valmistaudun kokeisiin samalla tavoin kuin muutkin oppilaat, mutta toisaalta en haluaisi käyttää koko vuotta opiskeluun. Mock-viikko on täällä suuri stressinaihe oppilaille, mutta itse ajattelen, että niin kauan kuin opettajat eivät pakota minua tukiopetustunneille, ei ole mitään hätää. Kuitenkin sitäkin varten riittävien arvosanojen saavuttaminen vaatii jonkin verran hommia, sillä koealueet ovat laajoja ja etenkin englannin ja Islamin kokeet tulevat olemaan haastavia.

Vähän mielenkiintoisempia uutisia kuin kokemani koulustressi: Binnin miesystävä Mukha tuli tänne eilen Jenkeistä! Kuten nimestä voi kenties päätellä, Mukha on intialainen, mutta saan onneksi hänen englannistaan hyvin selvää. Jos olen nyt ymmärtänyt oikein, niin Mukha asuu täällä muutaman viikon, matkustaa välissä Intiaan, palaa tänne vielä vähäksi aikaa ja lentää sitten takaisin Amerikkaan. Binn ja Mukha puhuu aika usein keskenään punjabia. Voi olla, että olen maininnut tämän jo ennekin, mutta välillä kun Binn puhuu muitten intialais- tai pakistanilaistaustaisten kanssa, minulle tulee mieleen suomenruotsalaiset. Samalla tapaa nimittäin kuin suomenruotsalaisten puheessa sekoittuu suomen- ja ruotsinkielet, Binn ja muut puhuu englantia ja punjabia usein ihan sekaisin. Keskustelu alkaa englanniksi, joku kommentoi väliin jotain punjabiksi ja jossain vaiheessa kieli vaihtuu ihan huomaamatta punjabiksi ja taas takaisin englanniksi. Punjabinkin keskeltä erottuu aina välillä englanninkielisiä sanoja ja ilmaisuja.

Täytyy sanoa, että tästä on tulossa erikoisin, tai ainakin erilaisin joulu jonka kokenut. Suomessa on varmaan jo perinteiset joululeivonnat käynnissä vähän kaikilla; joulutorttuja, pipareita, glögiä, riisipuuroa ja maustekakkuja. Namnam, vähän käy kateeksi. Minä ja Binn taas käytimme viime sunnuntaina koko päivän samosojen (oikeesti, jos joku tietää tolle sanalle oikeaoppisen taivutusmuodon niin kertoo nyt) ja phakorojen (en ees tiiä miten toi kirjotetaan mut noin se suunilleen lausutaan) tekemiseen. Se oli hauskaa! Oli kiva oppia, miten vaikka niitä samosoita tehdään, vaikka aikaa vievää puuhaa se olikin. Mutta tosiaan perinteiset jouluherkut ovat jääneet vähän vähemmälle. Leivoin kyllä tiistaina pipareita, mistä Binn näytti pitävän. Tajusin vihdoin, mikä ero on täkäläisellä gingerbreadilla ja suomalaisilla piparkakuilla! Gingerbread on paksumpaa (mutta ei kauheen pehmeetä) ja maistuu nimenmukaisesti lähinnä inkivääriltä, kun taas piparit on yleensä aika ohuita ja maistuu enemmän neilikalta ja kanelilta ja muilta joulumausteilta.

Alun perin tarkoituksenamme oli syödä joulupäivänä intialaista, mutta päätimme nyt kuitenkin  enemmänkin englantilaistyyppisen aterian. Hiih, odotan innolla!

No tästä tuli nyt vähän tällainen jännä sekalainen mättöpostaus, mutta ehkä (ehkä!) saatte lähipäivinä jotain vähän selkeämpää luettavaa.

Nyt hyvää joulunodotusta sinne!