Kielistä

Taisin jo aiemmin mainita että suomenkielen arvostukseni on täällä ollessa noussut. En aiemmin juuri koskaan kuunnellut suomalaista musiikkia, mutta nyt minulla Spotify-listalla 16 tuntia suomalaisia kappaleita. Kaipaan suomen kieltä ja suomeksi juttelua. Täällä suomen kielen uniikkius ja hauskat piirteet korostuvat. Vaikka pidän englannista tosi paljon ja se on minusta ihana kieli, se on tietyissä asioissa vähän liian ”käytännöllinen”. Englannissa useille asioille on sana, joka kertoo tarkalleen, mikä se kyseessä oleva asia on. Tällainen sana voisi olla vaikkapa ”premature baby”. Suomen kielessä taas monelle näistä sanoista on joku hauskempi sana, niin kuin tässä tapauksessa ”keskonen” sen sijaan että sanottaisiin ”ennenaikainen vauva” tai jotain vastaavaa. Pidän myös siitä, että suomen kielessä sanoja voi taivuttaa tosi monilla eri tavoilla. Ei vain lukuisissa sijamuodoissa, mutta myös tyyliin ”pyöreä, pyörylä, pyöryläinen, pyörö” ja niin edelleen, ja silti kaikki ymmärtää mitä tarkoitetaan (kirjoitin aluksi ”mitä tarkoitat”, mutta sitten totesin että itse asiassa suomen passiivi on myös aika kiva).

 Pidän myös siitä, että Suomessa luetaan kieliä. Kuulin juuri vähän aikaa sitten, että Britanniassa kaikkien oppilaitten pitää alkaa lukea jotain kieltä (usein esim. ranska, espanja tai saksa), mutta monet lopettaa sen kielen lukemisen viimeistään siihen mennessä kun menee sixth formille tai collegeen, eli periaatteessa lukiota vastaavaan oppilaitokseen. Pari vuotta kielen opiskelua menee siis ihan hukkaan, koska brittioppilaat eivät koe kielten opiskelemisen olevan hyödyllistä, kun koko muu maailma kuitenkin osaa englantia. Osittain tämä varmaan johtuu siitä, että brittilukioissa voi lukea maksimissaan neljää ainetta (useimmat lukee kolmea), eli jos haluaa kovasti opiskella vaikka fysiikkaa, matematiikkaa, biologiaa ja mantsaa, ei vieraille kielille vain jää tilaa. Minusta se on aika surullista, koska kieli on niin merkittävä osa kulttuuria ja se että niitä ei opiskella saa britit (ja muut englanninkielisissä maissa elävät ihmiset) vaikuttamaan aika välinpitämättömiltä.

Sen vuoksi, vaikken kauheasti pakkoruotsin kannalla itse olekaan, olen todella tyytyväinen että Suomessa koulussa pitää opiskella ainakin kahta vierasta kieltä (ruotsia ja englantia) ja että monet lukevat useampiakin. Pakko kehuskella vielä että luin juuri kokonaisen kirjan ruotsiksi ensimmäistä kertaa elämässäni! Olen ylpeä!! Ruotsia on kivempi lukea chick littinä kuin keskittyä oppitunteihin, sen olen täällä oppinut. (Vink vink, aikaisena joululahjatoiveena arvostaisin helppolukuista ruotsinkielistä kirjaa)

Toisaalta, englannin kielen arvostukseni ei ole täällä yhtään laantunut. Edelleen rakastan englannin eri aksentteja, ja sitä että uusia sanoja voi luoda yhdistelemällä eri sanoja (esim. brunch, smog, jeggings jne). Pidän myös siitä, että englantilaista kirjallisuutta on ollut jo vuosisatoja, ja että Shakespearen näytelmien kaltaiset vanhat teokset ovat edelleen merkittäviä ja laajasti tunnettuja. Pidän siitä että englanti on monipuolinen ja kansainvälinen kieli, ja pidän tosi paljon Stephen Fryn kaltaisista henkilöistä, jotka osaavat käyttää englannin kielen eri puolia hyväkseen mielenkiintoisesti ja hauskasti.

Tiivistettynä siis: Eri kielet ovat hauskoja ja kaikilla kielillä on omat erikoisuutensa ja ihanat puolensa!