Half Term: torstai ja perjantai

Eilen torstaina kävin Custard Factory –nimisessä paikassa, jossa on söpöjä vintageliikkeitä, vanhanaikainen karkkikauppa, muutama kiva levykauppa, värikästä graffititaidetta ja kaikkea muuta hauskaa. Pitää yrittää mennä sinne joskus uudestaan, sillä se oli ihana! Vähän ehkä sellainen mini-Kallio, kaikkea luovaa ja kiinnostavaa. Sen jälkeen menin vielä lähellä sijaitsevaan vintagekauppaan (ehkä hipsterein vaatekauppa jossa oon ikinä käynyt…), josta ostin söpön pitkän violetin hameen! En ole aiemmin omistanut polven alle ulottuvaa hametta, mutta se oli hauska joten päätin kokeilla.

Tänään koko vaihtariporukka kokoontui yhdessä SnowDome nimiseen paikkaan, jossa on muun muassa sali, uima-allas, kylpyläosasto, laskettelurinne ja luistelurata. Kävimme vilkaisemassa laskettelurinnettä ja se oli kyllä ehkä säälittävin paikka lasketella ikinä. Täällä täytyy kait turvautua pikku nyppylään sisähallissa, kun Pohjoismaissa sellainen ei tulisi kuuloonkaan. Oli se aika huvittavan näköistä.

Jätimme siis laskettelun ja luistelun väliin, ja menimme Pepin ja Hannan kanssa Zumba-tunnille (jossa muuten sattumalta tapasimme suomalaisen naisen!) ja sen jälkeen salille. Välissä söimme lounasta, minkä jälkeen vietimme vielä hetken kylpyläosastolla, jossa oli esimerkiksi sauna! Itse en ole kovin suuri sauna-ihminen, mutta tietysti siellä piti viettää aikaa kun kerta tuli vastaan briteissä. Suomalaisina tottuneina saunojina tuli vähän sellainen mummo uimahallissa –olo - tiedättekö ne mummot jotka istuu ylälauteilla uimahallin saunassa ja yrittää parhaansa mukaan savustaa kaikki muut ulos? Kysyimme tietysti ennen kuin heitimme lisää vettä (= kaadoimme puoli sangollista kerralla kiukaaseen), mutta luulenpa että paikalliset eivät todellisuudessa vain kehdanneet kieltäytyä. Hehe, ehkä vähän innostuttiin kun löydettiin jotain suomalaista. Saunan edessä oli muuten kyltti, jossa kiellettiin pääsy alle 17-vuotiailta...

Koko päivä oli ihanan rentouttava, ja oli mukava päästä juttelemaan suomeksi. Sain myös mielenkiintoisen vinkin Lontoossa marraskuun lopulla järjestettävistä suomimarkkinoista!

Loma on melkein ohi, ja läksyvuoren kiipeäminen on vasta alkumetreillä, mikä stressaa hiiiuuukan. Ihan vähän vaan. Toisaalta palaan tietyllä tapaa mielelläni kouluun, sillä haluan tavata ystäviäni ja tutustua kaikkiin vielä paremmin.

Hyvää Halloweenia!

Ainoa kuva SnowDomesta, sori!

PS Huomasin juuri että viimeisimmissä otsikoissani olen kirjoittanut viikonpäivät isolla... Niin se englanti lipuu salakavalasti blogikirjoituksiini.

Half Term: Tiistai ja syntymäpäivä

Amrit

Eilen oli ensimmäinen syntymäpäiväni, jota en viettänyt perheeni tai (suomalaisten) ystävieni kanssa. Ajattelin etukäteen, että siitä saattaisi tulla vähän tylsä ja surullinen, kun en pääsisi olemaan kaikkein lähimpien ystävieni kanssa. Vietin kuitenkin todella hauskan päivän Amritin ja Létitian kanssa!

Létitia

Menimme ensiksi Yorks Bakeryyn juomaan kaakaota ja syömään täytetyt leivät. Nomnomnom… Omassa leivässäni oli vuohenjuustoa, rukolaa, pinjansiemeniä ja punasipuli-marmeladia, ja se oli toosiii hyvää! Ja kaakao oli taivaallista, siis valehtelematta paras kaakao, jonka olen ikinä nauttinut. Kahvila käyttää kaikissa tuotteissaan laadukkaita raaka-aineita, ja se näkyi sekä maussa että hinnassa. Itse kahvila oli tosi kiva, sellainen hipsterimäinen ”urbaani olohuone” tai mitä ikinä. Totesimme yhdessä, että hipsterit tietää aina kaikki parhaat kahvilat! Herkullisen kaakaon lisäksi kahvilassa oli laadukas teevalikoima ja hyvännäköisiä smoothieita… Pitänee vierailla uudestaan!

 

<3

Kaakaon jälkeen menimme Odeon-elokuvateatteriin katsomaan Love, Rosie -leffan. Ennen elokuvaa pelkäsimme kaikki sen olevan sellainen kliseinen ja ennalta-arvattava romanttinen komedia, kuten useimmat sen genren edustajat tuntuvat nykyään olevan. Yllätyimme kuitenkin positiivisesti! Leffa oli suloinen, muttei turhan imelä, ja huumori oli jopa hauskaa! Jälkikäteen puhuimme, ettei se mikään perinteinen romcom ollutkaan, enemmänkin romanttinen draama tai sinnepäin. Itseäni se muistutti lempikirjastani One Day:stä (kirjailija on David Nicholls, suomeksi kait Sinä päivänä), vaikka loppu olikin onnellisempi. Leffaliput on täällä niin halpoja, että pitää alkaa käydä useammin! Tällä kertaa maksoi 4,50£.

Kotona tilasimme Binnin kanssa intialaista ja sain lahjan! Ritualsin kosmetiikkaa, kaikki tuoksuu tosi hyvältä! Létitialta ja Amritilta sain kortin, sillä olin etukäteen pyytänyt, etteivät he ostaisi minulle lahjoja. Olen tuntenut heidät niin vähän aikaa, etten halunnut heidän tuhlaavan rahojaan minuun, ja lisäksi matkalaukkuni pullotti ihan liikkaa jo tulomatkalla.

Pakora cake! :D

Kaiken kaikkiaan minulla oli hauska, vaikkakin vähän erikoinen syntymäpäivä, kun läheisimmät ystävät ja perhe olivat siellä kaukana.  Pidin kuitenkin käytännössä koko päivän yhteyttä ystäviini ja perheeseeni siellä Suomessa (ja muissa maissa), ja tuntui että kaikki ihmiset olivat lähellä, vaikkakin sitten virtuaalisesti. 

Half Term: Maanantai

27. 10.

Maanantaina kävin Birminghamin taidemuseossa, mikä oli tosi kiinnostava! Tiesin että siellä on kaksi näyttelyä, jotka olisi siellä enää pari päivää, ja siksi kiiruhdin sinne juuri nyt (myös lomapäivä auttoi asiaa). Molemmat olivat Lähi-Idästä kotoisin olevien brittitaiteilijoiden teoksia, joissa yhdistyi Lähi-Idän ja länsimaiden taide. Ensimmäisessä oli kolmiulotteisia kuvioita, jotka pohjautuivat islamilaisen taiteen geometrisyyteen, mutta jotka olivat kuitenkin minimalistista nykytaidetta. Toisessa taas oli valokuvia ihmisistä Lähi-Idässä, sekä muslimeista jotka olivat muuttaneet länsimaihin. Valokuvat pyrkivät selkeästi rikkomaan ennakkoluuloja, ja olivat siksi todella mielenkiintoisia. Yleensä kuvat, joita Lähi-Idän maista näkee, ovat kuvia sodasta ja erilaisista ongelmista. Tämä näyttely pyrki kuitenkin näyttämään Lähi-Idän ihmiset erilaisessa valossa, esimerkiksi pukeutuneena Louis Vuittoniin tai pepsitölkki kädessä. 

Opin vihdoin että subway tarkoittaa alikulkutunnelia... ;D

Tietysti taidemuseossa ollessani kävin läpi muitakin näyttelyitä. Muutama huone oli varattu birminghamilaiselle taiteelle, sillä ilmeisesti Birminghamissa toimi 1843 lähtien jonkinlainen taidekoulu. Oli omituista katsella upeita töitä joiden tiesi valmistuneen samassa kaupungissa yli sata vuotta sitten! Tietysti Helsingissäkin on asunut monia taiteilijoita joiden teoksia olen ihastellut, mutta on aina yhtä erikoista nähdä taidetta, joka on syntynyt siinä nimenomaisessa paikassa. Ainakin minusta on.

Viimeiseksi kävin vielä vilkaisemassa ”Birmingham, its people, its history” –näyttelyn joka siis kertoi lähinnä Birminghamin historiasta. En jaksanut tutustua tähän osioon kovin tarkasti, sillä olin ollut museossa siinä vaiheessa jo aika pitkään. Näyttely oli aika interaktiivinen, kaikenlaisia vipuja sai pyörittää että sai lisää tietoa ja niin edelleen. Birminghamin historiasta oli kerrottu eri osa-alueissa kuin turistille, ja joka kohdassa oli eroteltu miten elämä erosi köyhille, rikkaille ja keskiluokkaisille.

Museon jälkeen lähdin kävelemään aivan toiseen suuntaan kuin missä yleensä pyörin, koska tavoitteenani on nähdä mahdollisimman paljon kaupunkia! Otin kameran mukaan, mutta unohdin akun, joten kaikki kuvat ovat valitettavasti kännykällä otettuja. Suuntasin siis Jewellery Quarteriin, jossa on paljon kalliita putiikkeja jotka myyvät koruja, ylläri ylläri. 

 

Viime aikoina olen alkanut ymmärtää kuinka paljon rakastan tätä kaupunkia! Hyvä on, Birmingham ei ole joka puolelta kaikkein kaunein kaupunki, monet uudet rakennukset ovat aika rumia ja joitain alueita ei missään tapauksessa voisi kutsua näteiksi. Mutta sitten taas keskustassa on ihania vanhoja rakennuksia. Ja hiukan ydinkeskustan ulkopuolella on kauniita vanhoja tiilitaloja ja kanaaleja, joissa lipuu suloisia kanaalilaivoja. Birmingham on myös täynnä puistoja, katutaidetta ja erilaisia ihmisiä. Kaikki tämä voi aluksi vaikuttaa vähän sekasotkuiselta, mutta minusta ne tekevät Birminghamista uniikin kaupungin, jolla on aivan omanlaisensa luonnetta. Tulen onnelliseksi joka kerta kun käyn Birminghamissa, vaikka vain kävelisin vähän aikaa pääkadulla. Eilenkään en voinut lakata hymyilemästä kun otin kännykällä kuvia paikoista, joiden kauneutta kukaan muu ei näyttänyt huomioivan. Kävellessäni virnistelin tosiaan itsekseni niin muikeasti, että eräskin rakennusmies sanoi naurahtaen minulle ”Good evening” kävellessäni hänen ohitseen.

 Huhhuh, tähän postaukseen oli tarkoitus mahtua sekä maanantai että eilinen, mutta näemmä innostuin vähän liikaa toissapäiväisestä. Yritän kertoa eilisestäkin piakkoin, sillä en halua jättää kertomatta syntymäpäivästäni!

Video Birminghamista!

Muutama päivä sitten päätin ottaa kameran mukaan ja videoida osan päivästäni. Videoista ei tietenkään tullut kovin hyviä, koska lähinnä kokeilumielessä kuvasin, ja siksi ne tärisee aika lailla. Päätin nyt kuitenkin kerätä ne yhteen että näkisitte hiukan millaisessa ympäristössä liikun. YouTube korjasi erittäin tärisevää videolaatua ja siksi noi reunat tanssii vähän hassusti..

Diwali!!

Ilotulitteita!

Yllätyin, kun paketissa oli ruotsia :D

Diwali oli siis toissapäivänä! On omituista ajatella, että muutama kuukausi takaperin en edes oikein tiennyt mitä Diwali on, ja nyt pääsin juhlimaan sitä! Mulla oli tosi hauskaa, syötiin hyvää ruokaa, ammuttiin ilotulituksia ja joka paikassa oli kynttilöitä! Binn oli myös kutsunut muutamia vieraita joiden kanssa pääsin juttelemaan.

Binn teki kynttilöitä taikinasta

Ensin kävimme Gurdwarassa Binnin, Tousfin ja Tousifin siskon kanssa. Olimme ottaneet mukaan kynttilöitä, jotka sytytimme siellä. Kynttilöille oli varattu alue Gurdwaran ulkopuolella, ja ehkä noin viisi pöytää oli niitä täynnä! Kynttilät olivat tosi kauniita kun niitä oli niin paljon, mutta täytyy myöntää että pelkäsin sytyttäväni silkkihuivini tuleen… Pöytien ympärille oli nimittäin kerääntynyt paljon ihmisiä, ja siinä koheltaessa tuli olo että ihan just joku kaatuu noitten kynttilöiden päälle. Mutta kauniita olivat!

Ne samosat, chutney ja pakorat

Gurdwarasta kotiin päästyämme sytyttelimme kynttilöitä ja aloimme lämmittää ruokia. Pian sitten vieraita alkoikin tulla ja siirryimme puutarhaan syömään herkullisia samosoja (samosia? samosoita? samosaita?) ja muita intialaisia herkkuja joiden nimiä en muista/osaa lausua/osaa kirjoittaa. Ulkona oli pimeää, mutta lyhdyt, kynttilät, tähtisadetikut ja ilotulitteet valaisivat iltaamme. Tuntui, että koko naapurusto juhli Diwalia, sillä koko ajan nimittäin kuului ilotulitteiden pauketta ja näkyi niitten räiskyviä värejä. Ihmettelin, kuinka täällä näyttää näitä ilotulitejuhlia olla aika tiheään; nyt oli Diwali, 5. marraskuuta on Guy Fawkes’ Night (tai Bonfire Night, jota yleensä myös juhlitaan ilotulitteilla) ja sitten on tietysti Uusi vuosi. Ajattelin, että miksei Suomessakin? Itsenäisyyspäivä olisi loistava tilaisuus juhlia ilotulituksilla, kun nyt vain seurataan muitten pönötystä ja kättelyä.

Sokeria ja rasvaa sokerissa + jäätelöä

Ruoka oli tosiaan (taas) hyvää, ja koska söin niin paljon, en edes jaksanut syödä itse pääruokaa, currya! Onneksi sitä jäi yli ja pääsin sitä juuri maistamaan (oli hyvää). Kaikenlaista makeaa oli myös tarjolla, intialaisia herkkuja sekä tietysti suklaata ja muuta sellaista. Jos ihmettelette että miten vaihto-oppilaat aina kerryttää kiloja vuoden aikana, niin ette ihmettelisi jos olisitte täällä!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Joka huoneeseen sytytettiin kynttilä

Tänään alkoi Half Term, eli syysloma! Lomaa on siis koko ensi viikko, ja toivon mukaan ehdin tehdä kaikkea kivaa! Opettajat ovat kuitenkin työllistäneet meitä aika lailla (mitä tapahtui ajatukselle, että lomalla kuuluu rentoutua?) ja lisäksi olen luvannut käydä läpi orkesteri-kappaleet, jotka ovat aika haastavia (ei ole ongelma ei, on haaste), joten saa nähdä miten aika riittää. Odottakaa blogipäivityksiä ensi viikolta, jos niitä ei kuulu, tiedätte että viikko on ollut tylsä eikä siihen ole kuulunut juuri muuta kuin läksyjä ja harjoittelua. Toivottavasti niin ei käy!

Syyssää ja orkesteri

Oon rakastunut englantilaiseen säähän. Kyllä, luitte oikein. Englantilainen sää on ihana! Ainakin tällä hetkellä.  Suomessa mukava syyssää jatkuu noin kuukauden minkä jälkeen se muuttuu epämääräseksi myöhäissyksyksi, joka on vaan pimee ja märkä ja kylmä, muttei kuitenkaan vielä talvinen. TÄÄLLÄ sen sijaan syksy on edelleen se ihana villapaitasää, viileähkö niin, että voi pukea ylle huivin ja mahdollisesti jopa käsineet, muttei kylmä niin kuin siellä pohjoisessa. Lehdet on värikkäitä, ja kaikki on juuri niin kuin syksyllä kuuluu ollakin. Tietty tällä sataa, mutta niin sataa Suomessakin, ja sade kuuluu asiaan kun on Englannissa syksyllä. Kuulin, että Helsingissä on saatu jo vähän lunta. Inhoan kun niin käy ennen mun synttäreitä (viikon päästä, jee!), mutta täällä siitä ei ole pelkoa kun kuulemma ei talvellakaan juuri sada lunta. Veikkaankin että täällä ”talvi” on itse asiassa sama asia kuin Suomessa se valittelemani epämääräinen myöhäissyksy.. Sen näkee sitten!

Ihannoimani Carrie Hope Fletcher on tehnyt koko kuukauden syysaiheisia videoita, tässä yksi:

Aloitin uuden harrastuksen! Pääsin nimittäin sisään Birmingham Schools’ Symphony Orchestraan. Toivon että siitä tarjoutuisi hyvä paikka tavata lisää ihmisiä. Joka lauantai pitää tosin herätä aika aikasin että ehtii puoli kymmeneksi harjoituksiin… Totta puhuen olen aika yllättynyt että ne otti mut sisään, orkesterissa on nimittäin jo liikaa viuluja, niillä on esitys joulukuun alussa (Suomen itsenäisyyspäivänä itse asiassa), eli tosi pian, ja ne on harjotellu sitä varten jo aika pitkälle. Lisäksi mun koe-esiintyminen ei omasta mielestäni mennyt kovin hyvin, vaikka toisaalta olin harjotellu sitä varten vaan viikon. Viime harjoituksissa lauantaina soitettiin Nielseniä ja Ravelia. Tai no muut soitti, mä en pysynyt kärryillä yhtään koska kappaleet on oikeasti aika vaikeita.  Huvittavinta oli kyllä kun orkesterinjohtaja yritti kuvata ”skandinaavialaista maisemaa” tanskalaisen Nielsenin kappaleen tulkintaa varten. Voin kertoa että pyörittelin silmiäni kun se puhui jostain Tanskan tundrasta ja vuoristosolista tai mistä lie. Harjoitukset on tosi hienossa vanhassa koulurakennuksessa, joka näyttää kunnon kartanolta! Yritän ottaa ensi kerralla kuvan jos muistan.

Aloin jo viime kerralla miettiä, että olikohan tää orkesteriin liittyminen sittenkään niin hyvä ajatus. Tuntuu että jo nyt stressaan kaikista kouluhommista aika paljon, ja sitten kun siihen päälle lisää noitten kappaleitten harjottelemisen… Jääköhän mulle aikaa millekään muulle? Toisaalta nimenomaan aina sanotaan että vaihto-oppilaitten kannattaa mennä mukaan ihan kaikkeen, joten yritän noudattaa neuvoa!

Semmosta tällä kertaa! Tiedän, että tää ei oo varmaan useimmille teistä ollu mitenkään kovin viihdyttävä teksti kun ei ollut kuviakaan, mutta ajattelin kirjoittaa tänne ees jotain, nyt kun kerrankin oli vähän aikaa. Loppuviikosta yritän kirjottaa uudelleen, koska aihekin on valmiina: torstaina juhlin ensimmäistä kertaa sikhien valon juhlaa, Diwalia! Joten sitä odotellessa… Kertokaa muuten jos on joku aihe josta haluaisitte kuulla lisää niin kirjottelen tänne toiveittenne mukaan!

Isänmaallisuus?

Sauna ja vihta tai vasta ja sisu ja karhut ja talvisota ja kyllä me suomalaiset ollaan aina- EI!

Olen aina vähän vierastanut isänmaallisuutta ja kansallisylpeyttä – mikä muka tekee juuri Suomesta niin erikoisen ja mahtavan ja täydellisen? En usko että eri maiden välillä on loppujen lopuksi niin paljoa eroa, ja jos joku maa olisikin kaikista paras niin se tuskin olisi takapajuinen Suomi.. Älkää nyt käsittäkö väärin, en minä Suomesta mitenkään epäpidäkään, eikä minulla ole juuri mitään suomalaista kulttuuria vastaan, mutta vierastan siniristilipun heiluttamista ja muuta kansallista intoilua.

Kuitenkin täällä ollessani se suomalainen identiteetti ja tietty /kansallisylpeys/ on vähän hiippaillut esille. Tuntuu että oon koko ajan selittämässä kaikille että ”In Finland we do it this way” ja ”Oh, we don’t have that in Finland” ja ”In Finland we have this thing called…” ja ”I have some salmiakki, wanna taste?” ja niin edelleen ja niin edelleen niin, että välillä tuntuu että oon tosi ärsyttävä. 

Oon yrittäny hillitä sitä (kaikkia vaihto-oppilaita nimenomaan neuvotaan olemaan vertailematta 

kulttuureja keskenään), mutta se on vaikeaa koska vaikka elämä Englannissa vastaa aika lailla odotuksiani, vertailuja on mahdotonta olla tekemättä. Noudatan parhaani mukaan ”It’s not right or wrong, just different” periaatetta, mutta haluaisin kertoa jollekulle aina kun huomaan jonkun mitättömän eron Suomeen verrattuna, vaikken ajattelisikaan toisen olevan parempi kuin toinen. Olen ajatellut paljon parin ystäväni kanssa jakamaani unelmaa (Heeeiiii Helga ja Hanna!) yhdessä Lontooseen muuttamisesta, vaikka ajatus saattaakin olla aika epärealistinen. Mietin kuinka erilainen se kokemus olisi tähän verrattuna, kun voisi jakaa kaikki pienet asiat jonkun samasta kulttuurista kotoisin olevan kanssa.  Nyt yritän selittää jotain suomen kieleen liittyvää huvittavaa pikkuseikkaa englanniksi jollekin jolla ei ole mitään käsitystä siitä mihin kulttuuri- ja kieliperinteeseen koko juttu liittyy.

Arvostan täällä suomen kieltä enemmän kuin kotona. Pidin suomesta aiemminkin, mutta täällä sen uniikkius kaikkine omituisine sijamuotoineen korostuu. Kenties siihen vaikuttaa se, ettei kukaan ole motkottamassa pilkkusäännöistä, mutta luulen että pieni etäisyys auttaa näkemään asioita toisesta perspektiivistä. Välillä haluaisin puhua suomeksi jotta ei tarvitsisi hakea sanoja vaan voisi kertoa heti mitä tarkoittaa.

Kaipaan Helsinkiä. Voipi olla, ettei se näinä koleina aikoina ole ihanteellisin paikka asua, mutta koska lähdin elokuun lopussa, muistikuvani suloisesta kotikaupungistani ovat aurinkoisia ja täynnä kesäjuttuja, joita varten Helsinki on täydellinen. Helsinki on myös aika kivan kokoinen, vaikka ennen ajattelin sen olevan liian pieni. Pidän siitä että Birmingham on kaksi kertaa Helsinkiä isompi, mutta Helsingin luonteelle sopii olla pienehkö pääkaupunki, Euroopan mittakaavassa se ”ihan kiva kesäkaupunki” kuten muistan jonkun luonnehtineen jossain lehtiartikkelissa.

Mitä yritän tämän kaiken epäjärjen keskellä sanoa, voidaan kait tiivistää englantilaiseen sananlaskuun: ”Absence makes the heart grow fonder”. Puolitoista kuukautta täällä on jo saanut minut arvostamaan suomalaista kulttuuria paljon enemmän!

Asiasta kukkaruukkuun tai siis elokuvaan: Kävin eilen katsomassa Pride-leffan Létitian kanssa. Ensimmäinen kerta kun tapasin ketään koulun ulkopuolella, mistä olin tietysti aika innoissani, mutta lisäksi leffa oli tosi hyvä ja kiinnostava! Joten jos se sattuu tulemaan leffateattereihin Suomessa, niin menkää ihmeessä kattomaan!  

"How do I pronounce that? -Goooooddwara."

Tänään kävimme Binnin ja Tousifin (Binnin ystävän poika, saatoin jo mainita hänet jossain aiemmassa tekstissä) kanssa Gurdwarassa, Sikhien pyhässä paikassa. Valitettavasti tällä kertaa pelkkää tekstiä sillä en tietenkään halunnut kaivaa kameraa esille pyhässä paikassa.

Ensin kävimme kaupassa, sillä Gurdwarassa tarjoillaan ilmaista kasvisruokaa ja on tapana että sinne viedään joitain ruoka-aineita ja vähän rahaa. Ostimme siis maitoa, voita ja linssejä ja suuntasimme Gurdwaraan.

Ennen sisään astumista Gurdwarassa pitää peittää hiukset, riisua kengät ja pestä kädet. Gurdwarassa oli iso sali, jossa rukoilu ynnä muu tapahtuu. Siellä myös säilytetään Sikhien pyhää kirjaa, jota kuulemma kohdellaan todella kunnioittavasti. Salin lattia oli päällystetty valkoisella lakanan kaltaisella kankaalla ja muutenkin koko salissa oli paljon vaaleita värejä ja jonkun verran kultaa. Istuimme lattialla ja kuuntelimme kun edessä lausuttiin jonkinlaista tarinaa hyvin meditatiivisella laulavalla äänellä. Kieltä en tietenkään tuntenut, Binnin mukaan se oli jotain vaikeaselkoista vanhaa intialaista kieltä, josta hänkään ei ymmärtänyt kaikkea. Edessä olevalla miehellä, joka lauloi/puhui, oli myös jonkinlainen valkoinen ”huiska” (anteeksi kaikki sikhit, en tiedä parempaa nimitystä), jota hän aina aika ajoin heilautti. ((noniin hyvä selitys taas Helmi))

Salissa tarjottiin myös jonkinlaista makeaa mössöä (tää tosiaan on osuvien sanojen postaus), joka Binnin mukaan tehdään voista, jauhoista ja sokerista. Se piti ottaa vastaan kädet liitettynä yhteen kupiksi, ja maistui tosi makealta.

Lopuksi menimme vielä syömään alakertaan, jossa tarjolla oli intialaista kasvisruokaa. Söimme lattialla istuen ja kyselin Binniltä erilaisia asioita Gurdwarasta ja sikhismistä. Sikshismi vaikuttaa aika tasa-arvoiselta ja elämää kunnioittavalta, ja Binnin mukaan se on enemmänkin elämäntapa kuin tiukkapipoinen uskonto. Esimerkiksi ilmaista ruokaa tarjotaan kelle tahansa, sillä rikkaiden ja köyhien tai eri uskontojen edustajien välille ei haluta tehdä eroa.