Millainen on joulu, kun sitä juhlii kolme sikhiä ja suomalainen vaihto-oppilas?

joulukuusemme <3

Jouluaatto oli hyvin epäjouluinen, ja kaipasin Suomen joulua kovasti. Jotain jouluaattoni epätavallisuudesta kertoo ruoka: lounaaksi söin salaattia pitseriassa, kun tapasin Binnin Birminghamissa ja päivälliseksi naan-leipää ja saagia (pinaatti-kaali-currya). Yritin päästä tunnelmaan kuuntelemalla Jouluradiota (joulukuun pelastukseni), mutta päivä tuntui silti kuin miltä tahansa muulta päivältä, ei mitenkään erityiseltä.  

 ---------------------------------------------------

Joulupäivänä minä, Binn, Kashmir (Binnin veli) ja Mukha söimme yhdessä aamiaista, minkä jälkeen siirryimme olohuoneeseen avaamaan lahjoja. Binn oli täyttänyt minulle joulusukan (Christmas stocking) täyteen pieniä lahjoja! Perinteisen mandariinin ja suklaan lisäksi joulusukasta löytyi muun muassa post-it lappuja kertausta varten (jota en ole vieläkään aloittanut, kiitos vaan kysymästä), söpöt joulutohvelit, joulukoristeita, kaunis kirjanmerkki, lisää suklaata… Vähän nolotti miten paljon lahjoja Binn oli minulle hankkinut! Binn ei normaalisti edes juhli joulua, mutta oli päättänyt nähdä vaivaa minun vuokseni, mikä oli todella suloista. Päälahjakseni Mukha oli tuonut Jenkeistä Binnin valitseman käsilaukun! Kaunis vihreä laukku tulee käyttöön, sillä olenkin etsinyt uutta laukkua, ja se on tarpeeksi iso niin että siihen mahtuu koulukirjatkin.

joulupäivän kattaus

minä ja Binn joulupäivänä!

Binn oli pyytänyt minua tekemään hänelle jotain itse, mieluummin kuin ostamaan lahjan. Sain siis hyvän idean valmistaa Turkish Delight –karkkeja, jotka ovat kuulemma hänen lemppareitaan. Mutta mutta… Hyytelömäinen neste ei jähmettynyt, ja kiinteitten karkkien sijaan lopputulos oli löllyvä mössö. Kerroin Binnille, että jokin meni hänen lahjan valmistuksessa vikaan, mutta että yrittäisin joku päivä uudestaan ja hän saisi lahjansa vähän myöhässä. Annoin Binnille kuitenkin sivulahjana ruusuntuoksuisen kynttilän.

Avasin myös Suomesta saamani kolme pakettia! Ihania herkkuja ja suomalaisia tuotteita, kiitos kaikille sinne!

Lahjojenjaon jälkeen oli aika alkaa kokata jouluateriaa; kanaa, kasvisvaihtoehtona nutroast (…pähkinäpaisti? mureke?), palsternakkaa hunajassa, punakaalia, ruusukaaleja, parsakaalia, kukkakaalia, porkkanoita, roast  potatoes (paahdetut perunat), perunamuusi…. Ahh, kaikki oli herkullista! Alkuruoaksi olin tehnyt butternut-kurpitsakeiton, jonka mausteita olin vähän korvannut sillä mitä kotona oli: korianteria, kuminaa. Kashmirin ensimmäinen kommentti olikin: ”Helmi, you’ve cooked curry! This tastes like dhal!” Heh, alkaa intialaisen ruoan vaikutukset näkyä.

Mukha leikkaa kanaa

Englantilaisittain jouluateriaamme kuuluivat myös Christmas crackers. Joka ihmettelee niin: ei, nämä eivät siis ole mitään joulukeksejä. Christmas crackers on pahvisia pötkylöitä jotka paukahtavat kun niitä vedetään molemmista päistä, ja joiden sisältä löytyy yleensä jokin pieni lahja (krääsää), paperinen kruunu ja vitsi. Pidin oman kruununi päässä koko loppupäivän, koska olin innoissani päästessäni kokeilemaan jotain sellaista, jota olen aiemmin nähnyt vain brittileffoissa.

Christmas cracker vauhdissa

bling bling ;D

                     Illemmalla vierailimme vielä lähistöllä asuvan Binnin pikkuveljen ja tämän perheen luona. Meno oli vilkasta etenkin aluksi, kun talossa oli muutamia pikkuprinssejä ja -prinsessoja! Me muutkin innostuimme leikkimään vähän leluilla ja loppuilta kuluikin sitten Wiitä pelatessa.

                    Joulupäivä oli kaiken kaikkiaan kiva! Minulla oli hauskaa, enkä edes kauheasti kaivannut suomalaisia jouluperinteitä, vaikkei päivä juuri muistuttanutkaan tavallista jouluani. Englantilaisista jouluruoista haluaisin tuoda Suomeen ainakin mince pies ja roast potatoes – ensi vuonna perhe pääsee varmasti niitä maistamaan!

Tapaninpäivä on mennyt aika laiskoissa merkeissä, olemme katsoneet elokuvaa, syöneet tähteitä ja vain olleet. Loppuloma pitäisi ehdottomasti kertailla kokeisiin, koulujuttujen vuori kauhistuttaa jo nyt. Ei se kai tekemättä vähene!

PS. Tänään satoi ensimmäistä kertaa hyvin märkää lunta!

Englantilaisia erikoisuuksia osa 2: joulutavat

1. Christmas jumpers!

Osa teistä saattaa olla tietoisia tästä erikoisuudesta, nimittäin jouluaiheisten villapaitojen pukemisesta. Niitä näkee vähän kaikilla, ja ne yleisesti tuntuvat nostattavan kaikki joulutuulelle. Sääntö tuntuu olevan, että mitä naurettavampi, sen parempi, sillä erityisen kauniita paidat eivät ole. Kaikenlaiset jouluiset kuviot ja hahmot vilisevät näissä neuleissa, ja usein niissä on vielä joku kohokuvio, kuten punainen pallero poron nenänä tai jotain. Omassa joulupaidassani on poro, jonka kaulassa on kulkunen! Ajattelin, että jos nyt kerran tällaisen paidan ostaa, niin sen pitää olla kunnollinen!

2. Pingviinit ja jääkarhut
Joulukuvastoon kuuluvat täällä porot, tontut, lumiukot ja sitten vielä jääkarjut ja pingviinit. Pingviinejä etenkin on joka paikassa! Ne christmas jumperitkin on täynnä niitä! Jääkarhut vielä melkeen ymmärrän, north pole ja niin edelleen, mutta pingviinit yllättivät. Ei meillä Suomessa vaan pingviinit jouluun kuulu…


3. ”Oi muovipuu, oi muovipuu…”
Suomessa jos haluaa kuusen, se ostetaan pari päivää ennen joulua lähimmältä torilta. Ehkä jotkut käy sahaamassa oman kuusen, mutta kaupungeissa kuusia myydään aukioilla. Täällä en ole nähnyt yhtäkään kuusikauppiasta! Tajusin sen vasta ja aloin ihmetellä, mistä ne jotka haluavat oikean kuusen sen oikein hankkivat. Arvoitus ei ole selvinnyt, mutta selkeästi useampi kuin Suomessa suosii muovikuusia. Itse en tiedä täältä kai ketään, jolla olisi oikea kuusi. Muovikuuset sen sijaan ovat alkaneet koristaa asuntoja marraskuun lopusta ja joulukuun alusta lähtien.

4. Jouluvalot!
Moni on koristellut talojaan välkkyvin jouluvaloin, jotkut oikein runsaammalla kädellä. Näin myös yhden oikean kokoisen nukkejoulupukin tervehtimässä ikkunan takaa eräässä asunnossa. Binnin mukaan kuitenkin laman seurauksena harvempi on tänä vuonna panostanut jouluvalaistukseen, eikä siis läheskään kaikilla ole välkkyvaloja pihassa ja ikkunoissa. Helsingissä asun kerrostaloalueella, enkä siis tiedä kuinka paljon ihmiset talojaan koristelevat, mutta ei se kovin suomalaiselta jutulta vaikuta.

5. Ei ole pakastepiparitaikinaa!
Suomessa pakastealtaasta löytää valmiin piparitaikinan, josta voi sulatettuaan sitten syödä puolet ja leipoa loput (valehtelet jos väität ettet tee niin). En ole nähnyt pakastetaikinaa täällä! Ihan itse pitää leipoa jos haluaa omatekoiset piparit.

6. …kukaan ei leivo itse

mincepies!

Nyt voipi olla yleistys kun en niin montaa perhettä täältä tunne, mutta harva tuntuu leipovan täällä jouluherkkuja! Suomessa taasen tuntuu että kaikki leipoo vähintään siitä pakastetaikinasta ne piparit ja joulutortut. Ainakin omassa perheessäni olen tottunut siihen, että leipominen kuuluu jouluun, ja silloin tehdään myös ainakin mauste- ja hedelmäkakut! Täällä yleinen jouluherkku on mince pies, joita myydään joka puolella, ja epäilen että kovin moni tekee niitä itse. Sekaannuin muuten aluksi, sillä näitten torttujen täytteen nimi on ”mincemeat”, ja luulin niitten siis olevan lihapiirakoita. Hämmennyin, kun TV-mainoksessa sitten siroteltiin tomusokeria niitten päälle. Ajattelin, että aika omituinen makumieltymys näillä briteillä! Mincemeat sisältää kuitenkin nimestään huolimatta vain kuivattuja hedelmiä, joulumausteita ja niin edelleen. Ne on aika hyviä, voisi leipoa ensi jouluna!

7. Ala-arvoiset jouluelokuvat, joita näytetään joka kanavalla koko ajan

No siinä se oikeastaan, surkeat jouluohjelmat ja –elokuvat pursuavat joka tuutista. Vielä enemmän kuin Suomessa, sillä tämä on alkanut siis marraskuun lopulla (ei uskoisi että niitä leffoja vielä riittäisi, mutta kyllä riittää) eikä niitä pääse pakoon! Pohdinkin että kumpia on enemmän, pienen budjetin surkeita joululeffoja vai vastaavia romanttisia komedioita. Ehkä romkomit voittaa, sillä osa joululeffoistakin sisältää romanttisen juonen!

Näitä eroja Suomen ja Brittien joulutavoissa löytyisi varmasti säkkikaupalla lisää, mutta nämä muutamat olen täällä huomannut. Kuvat ovat muuten Birminghamin German Marketilta, siis keskustan isoilta joulumyyjäisiltä.

Joulunodotuskuulumisia

Ei ole taas tullut kirjoitettua tänne juurikaan… Keskiviikkona alkoi joululoma, tosin minun piti mennä vielä torstaina puoleksi tunniksi kouluun ikään kuin englannin tukiopetustunnille. Siellä muutaman muun oppilaan kanssa kerrattiin, miten näytelmää tulisi analysoida ja millaisia virheitä teimme esseissämme.

Valitettavasti minulla ei ole juuri suunnitelmia tälle lomalle, Mock-kokeet (eli varsinaisten loppukokeiden kaltaiset isot kokeet) ovat ikävästi heti ensimmäisellä viikolla loman jälkeen, joten niihin kertaillessa meneekin sitten kivasti aikaa. Täällä on koko ajan vähän kahden vaiheilla siinä, että kuinka paljon koulun eteen pitäisi nähdä vaivaa. Toisaalta opettajat odottavat, että valmistaudun kokeisiin samalla tavoin kuin muutkin oppilaat, mutta toisaalta en haluaisi käyttää koko vuotta opiskeluun. Mock-viikko on täällä suuri stressinaihe oppilaille, mutta itse ajattelen, että niin kauan kuin opettajat eivät pakota minua tukiopetustunneille, ei ole mitään hätää. Kuitenkin sitäkin varten riittävien arvosanojen saavuttaminen vaatii jonkin verran hommia, sillä koealueet ovat laajoja ja etenkin englannin ja Islamin kokeet tulevat olemaan haastavia.

Vähän mielenkiintoisempia uutisia kuin kokemani koulustressi: Binnin miesystävä Mukha tuli tänne eilen Jenkeistä! Kuten nimestä voi kenties päätellä, Mukha on intialainen, mutta saan onneksi hänen englannistaan hyvin selvää. Jos olen nyt ymmärtänyt oikein, niin Mukha asuu täällä muutaman viikon, matkustaa välissä Intiaan, palaa tänne vielä vähäksi aikaa ja lentää sitten takaisin Amerikkaan. Binn ja Mukha puhuu aika usein keskenään punjabia. Voi olla, että olen maininnut tämän jo ennekin, mutta välillä kun Binn puhuu muitten intialais- tai pakistanilaistaustaisten kanssa, minulle tulee mieleen suomenruotsalaiset. Samalla tapaa nimittäin kuin suomenruotsalaisten puheessa sekoittuu suomen- ja ruotsinkielet, Binn ja muut puhuu englantia ja punjabia usein ihan sekaisin. Keskustelu alkaa englanniksi, joku kommentoi väliin jotain punjabiksi ja jossain vaiheessa kieli vaihtuu ihan huomaamatta punjabiksi ja taas takaisin englanniksi. Punjabinkin keskeltä erottuu aina välillä englanninkielisiä sanoja ja ilmaisuja.

Täytyy sanoa, että tästä on tulossa erikoisin, tai ainakin erilaisin joulu jonka kokenut. Suomessa on varmaan jo perinteiset joululeivonnat käynnissä vähän kaikilla; joulutorttuja, pipareita, glögiä, riisipuuroa ja maustekakkuja. Namnam, vähän käy kateeksi. Minä ja Binn taas käytimme viime sunnuntaina koko päivän samosojen (oikeesti, jos joku tietää tolle sanalle oikeaoppisen taivutusmuodon niin kertoo nyt) ja phakorojen (en ees tiiä miten toi kirjotetaan mut noin se suunilleen lausutaan) tekemiseen. Se oli hauskaa! Oli kiva oppia, miten vaikka niitä samosoita tehdään, vaikka aikaa vievää puuhaa se olikin. Mutta tosiaan perinteiset jouluherkut ovat jääneet vähän vähemmälle. Leivoin kyllä tiistaina pipareita, mistä Binn näytti pitävän. Tajusin vihdoin, mikä ero on täkäläisellä gingerbreadilla ja suomalaisilla piparkakuilla! Gingerbread on paksumpaa (mutta ei kauheen pehmeetä) ja maistuu nimenmukaisesti lähinnä inkivääriltä, kun taas piparit on yleensä aika ohuita ja maistuu enemmän neilikalta ja kanelilta ja muilta joulumausteilta.

Alun perin tarkoituksenamme oli syödä joulupäivänä intialaista, mutta päätimme nyt kuitenkin  enemmänkin englantilaistyyppisen aterian. Hiih, odotan innolla!

No tästä tuli nyt vähän tällainen jännä sekalainen mättöpostaus, mutta ehkä (ehkä!) saatte lähipäivinä jotain vähän selkeämpää luettavaa.

Nyt hyvää joulunodotusta sinne!

Tunnelmia

Viime aikoina kaipuu Helsinkiin ja perheen ja kavereiden luo on hiljalleen hiipinyt mieleen. Jaakko (jonka olen maininnut täällä nyt jo pariin otteeseen) pohti joskus aiemmin, kuinka olisi kiva päästä Helsinkiin vierailemaan päiväksi tai pariksi ja palata sitten takaisin, ja tämä mielikuvitusleikki on pyörinyt päässäni yhä useammin. Toisaalta mielikuvissani Helsinki on se ihanan kesäinen kaupunki, joka se oli tänne lähtiessäni, mikä se ei kyllä tällä hetkellä mitä todennäköisimmin ole. En haluaisi oikeasti astua lentokoneeseen Helsinkiin, sillä se rikkoisi tämän ”vuosi englantilaisena” -kuplan jossa nyt elän, mutta ajatus siitä on silti kiehtova. Etenkin nyt joulun lähestyessä perhe ja ystävät sekä kaikki suomalaiset joulujutut ovat mielessä paljon. Samoin suomalaiset herkut – Jenkki-varastot loppuivat eikä purkka vaan maistu samalta ilman xylitolia! Myös ruisleipä. Ja karjalanpiirakat. Ahh, karjalanpiirakat… 

Täälläkin on jo aika kylmä... 

Kun tämän lisäksi koulujutut stressaavat (aika paljon esseitä palautettavana ja kokeita ja kaikkea hauskaa) ja orkesterin konsertti lähestyy enkä ole oikein valmistautunut ja ja ja… No, ehkä liioittelen vähän, sillä en kutsuisi tätä ”kulttuurishokiksi” tai mitään vielä, olen edelleen tosi tyytyväinen että olen täällä ja nautin elämästä. Ehkä kaikki alkaa vaan olla rutiininomaisempaa nyt, ja siksi on enemmän tilaa ajatella ihmisiä siellä kotona.

Tätä kaikkea mietiskellessäni sain ihanan yllätyksen postitse! Ystäväni lähettivät myöhäisen syntymäpäivälahjan, ja se oli ehkä täydellisin lahja minkä olen ikinä saanut. He olivat koonneet nättiin Vallilan muistikirjaan kuvia, viestejä, lausahduksia, inside-juttuja ja kaikkea hauskaa! Oli ihanaa, että he olivat selkeästi ajatelleet ja nähneet vaivaa sitä varten, ja se oli täydellinen päivänpiristys. Aion täyttää siihen jatkossa omia kokemuksiani muistiin, kuten minua ohjeistettiin tekemään.

Äiti lähetti perinteisen partiolaisten adventtikalenterin, mistä olin myös hyvin innoissani. Lisäksi Jouluradio aloitti toimintansa, mikä on ihanaa! Suomalaisia joulubiisejä kuunnellessa tuli heti joulufiilis!

<3

Joten kaiken kaikkiaan täällä menee hyvin, mutta kaipaan ihmisiä sieltä Suomesta. Unelmani ulkomailla opiskelusta/elämisestä on kuitenkin hiukan kärsinyt, sillä en ole varma haluaisinko elää vuosia eristyksissä kaikista ihanista ihmisistä ja suomalaisesta kulttuurista. No sen näkee sitten, kyllä mä edelleen haluaisin vanhempana kokea ulkomailla asumisen, ainakin lyhytaikaisesti. 

Aika lailla vastakkaisia juttuja olen onnistunut näemmä tähänkin lyhyehköön tekstiin sijoittamaan, mutta ehkä se vaan kuvaa nykyistä mielentilaani. Mikään ei ole ”joko-tai” (joko olen mieleltäni täysin hilpeä tai sitten kaipaan palavasti takaisin Suomeen), vaan enemmän ”toisaalta mutta toisaalta”.

Kirjaston eteen on ilmestynyt maailmanpyörä!
 Myös pikkuinen luistelualue! :D

Ehkä kellonaikaakin voi osaltaan syyttää siitä, että selkeä ajatusten ilmaisu on vähän hukassa… Siispä hyvää yötä minun puolestani, nyt menen nukkumaan! 

TAHDON!

En ole postannut mitään taas vähään aikaan, mutta nyt X-Factoria katsoessani osui sopiva hetki taas kirjoittaa. Aiheen varastin häikäilemättömästi kaveriltani Jaakolta, koska tasa-arvoinen avioliittolaki, JEEEE!!!

Ensinnäkin olen tietysti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä yleisen tasa-arvon puolesta, minkä kirjoittaminen tuntuu oudolta, sillä tasa-arvo on mielestäni niin itsestään selvästi tärkeä asia. Jos yhteiskunta kieltää ihmisiltä tasa-arvon, eli siis sen että jokainen on yhtä tärkeä ja että ihmiselämä on aina yhtä arvokas, on jotain todella pahasti pielessä.

Omasta mielestäni on myös omituista kuinka jotkut ”normaalit” heterot sanovat etteivät niin välitä tästä lakimuutoksesta, sillä se ei kosketa heitä itseään. Sen lisäksi että kyseinen lause aina kalskahtaa korviini kovin väkinäiseltä (ettei kukaan VAAN erehdy luulemaan homoksi, hui kauhistus), on mielestäni myös hassua ajatella, ettei yhtäläiset oikeudet yhdelle ihmisryhmälle muka vaikuttaisi muuhun yhteiskuntaan mitenkään. Tässä lakimuutoksessa oli kyse muustakin kuin yhtäläisistä naimaoikeuksista: oman näkemykseni mukaan demokraattinen, sivistynyt yhteiskunta ei voi kohdella ihmisiä eriarvoisesti sen mukaan, onko heidän kumppaninsa samaa vai eri sukupuolta. En haluaisi asua maassa, jossa joiltain kielletään perheen perustaminen vanhanaikaisten ennakkoluulojen perusteella.   

Avoin keskustelu on kuitenkin tärkeää, sillä toinen demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkeistä on, että kaikilla on oikeus mielipiteeseensä. Ennakkoluulot eivät purkaudu, ellei niitä käsitellä. On ymmärrettävää, että erityisesti pienillä paikkakunnilla ja uskonnollisten arvojen vaikutuksessa kasvaneilla voi olla negatiivisia käsityksiä asioista, joiden kanssa heidän ei ole tarvinnut olla kauheasti tekemisissä. Valitettavasti on niin, että jos ei kohtaa mitään omasta itsestä poikkeavaa, erilaisuutta on vaikea ymmärtää ja siksi hyväksyä. Suurin ihmetyksen aiheeni ovat kuitenkin (uskonnolliset) ihmiset, jotka sanovat ymmärtävänsä, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa, mutta SILTI eivät voi hyväksyä sitä. Siis eikö tässä ole joku ristiriita? Eikö muka ole äärimmäisen epämoraalista kieltää toista ihmistä olemasta oma itsensä?

Olin pyytänyt isääni lähettämään tekstarin minulle heti kun päätös lakimuutoksesta saataisiin. Kellon lähestyessä äänestysajankohtaa tarkistin kännykkääni tekstareiden varalta viiden minuutin välein, vaikka tiesin, ettei se ollut värissyt kädessäni sillä välin. Selitin innokkaasti kaverilleni Amritille koko prosessista ja odotimme yhdessä tulosta. Valitettavasti sosiologian kokeeni alkoi ennen kuin ehdin saada tuloksen äänestyksestä, ja jouduin vastaamaan koekysymyksiin jännityksessä. Noin vartti kokeen alkamisen jälkeen kuulin kännykkäni värisevän laukussa, ja halusin saada kokeen vain loppuun nopeasti. Kun vihdoin sain luettua viestin, olin ERITTÄIN iloinen!! Huudahdin ”Jess! Jess! Jess!!!” ja taputin käsiäni. Syöksähdin vielä toiselle puolelle luokkaa kertomaan ilouutisesta joillekin muille kavereille.

Kotiin päästyäni näin vielä kuvia ja videoita Kansalaistorin juhlinnasta ja liikutuin. Olisi ollut hienoa olla paikan päällä todistamassa historiallista hetkeä, mutta ei voi mitään, ainakin olin hengessä mukana!

Tämä on ollut mielipidepainotteisin teksti, jonka olen kirjoittanut tänne tähän mennessä. Jos tämä herätti sinussa mielipiteitä (puolesta tai vastaan) niin kirjoita kommentti ja luen/vastailen mielelläni! 

Kielistä

Taisin jo aiemmin mainita että suomenkielen arvostukseni on täällä ollessa noussut. En aiemmin juuri koskaan kuunnellut suomalaista musiikkia, mutta nyt minulla Spotify-listalla 16 tuntia suomalaisia kappaleita. Kaipaan suomen kieltä ja suomeksi juttelua. Täällä suomen kielen uniikkius ja hauskat piirteet korostuvat. Vaikka pidän englannista tosi paljon ja se on minusta ihana kieli, se on tietyissä asioissa vähän liian ”käytännöllinen”. Englannissa useille asioille on sana, joka kertoo tarkalleen, mikä se kyseessä oleva asia on. Tällainen sana voisi olla vaikkapa ”premature baby”. Suomen kielessä taas monelle näistä sanoista on joku hauskempi sana, niin kuin tässä tapauksessa ”keskonen” sen sijaan että sanottaisiin ”ennenaikainen vauva” tai jotain vastaavaa. Pidän myös siitä, että suomen kielessä sanoja voi taivuttaa tosi monilla eri tavoilla. Ei vain lukuisissa sijamuodoissa, mutta myös tyyliin ”pyöreä, pyörylä, pyöryläinen, pyörö” ja niin edelleen, ja silti kaikki ymmärtää mitä tarkoitetaan (kirjoitin aluksi ”mitä tarkoitat”, mutta sitten totesin että itse asiassa suomen passiivi on myös aika kiva).

 Pidän myös siitä, että Suomessa luetaan kieliä. Kuulin juuri vähän aikaa sitten, että Britanniassa kaikkien oppilaitten pitää alkaa lukea jotain kieltä (usein esim. ranska, espanja tai saksa), mutta monet lopettaa sen kielen lukemisen viimeistään siihen mennessä kun menee sixth formille tai collegeen, eli periaatteessa lukiota vastaavaan oppilaitokseen. Pari vuotta kielen opiskelua menee siis ihan hukkaan, koska brittioppilaat eivät koe kielten opiskelemisen olevan hyödyllistä, kun koko muu maailma kuitenkin osaa englantia. Osittain tämä varmaan johtuu siitä, että brittilukioissa voi lukea maksimissaan neljää ainetta (useimmat lukee kolmea), eli jos haluaa kovasti opiskella vaikka fysiikkaa, matematiikkaa, biologiaa ja mantsaa, ei vieraille kielille vain jää tilaa. Minusta se on aika surullista, koska kieli on niin merkittävä osa kulttuuria ja se että niitä ei opiskella saa britit (ja muut englanninkielisissä maissa elävät ihmiset) vaikuttamaan aika välinpitämättömiltä.

Sen vuoksi, vaikken kauheasti pakkoruotsin kannalla itse olekaan, olen todella tyytyväinen että Suomessa koulussa pitää opiskella ainakin kahta vierasta kieltä (ruotsia ja englantia) ja että monet lukevat useampiakin. Pakko kehuskella vielä että luin juuri kokonaisen kirjan ruotsiksi ensimmäistä kertaa elämässäni! Olen ylpeä!! Ruotsia on kivempi lukea chick littinä kuin keskittyä oppitunteihin, sen olen täällä oppinut. (Vink vink, aikaisena joululahjatoiveena arvostaisin helppolukuista ruotsinkielistä kirjaa)

Toisaalta, englannin kielen arvostukseni ei ole täällä yhtään laantunut. Edelleen rakastan englannin eri aksentteja, ja sitä että uusia sanoja voi luoda yhdistelemällä eri sanoja (esim. brunch, smog, jeggings jne). Pidän myös siitä, että englantilaista kirjallisuutta on ollut jo vuosisatoja, ja että Shakespearen näytelmien kaltaiset vanhat teokset ovat edelleen merkittäviä ja laajasti tunnettuja. Pidän siitä että englanti on monipuolinen ja kansainvälinen kieli, ja pidän tosi paljon Stephen Fryn kaltaisista henkilöistä, jotka osaavat käyttää englannin kielen eri puolia hyväkseen mielenkiintoisesti ja hauskasti.

Tiivistettynä siis: Eri kielet ovat hauskoja ja kaikilla kielillä on omat erikoisuutensa ja ihanat puolensa!

Half Term: torstai ja perjantai

Eilen torstaina kävin Custard Factory –nimisessä paikassa, jossa on söpöjä vintageliikkeitä, vanhanaikainen karkkikauppa, muutama kiva levykauppa, värikästä graffititaidetta ja kaikkea muuta hauskaa. Pitää yrittää mennä sinne joskus uudestaan, sillä se oli ihana! Vähän ehkä sellainen mini-Kallio, kaikkea luovaa ja kiinnostavaa. Sen jälkeen menin vielä lähellä sijaitsevaan vintagekauppaan (ehkä hipsterein vaatekauppa jossa oon ikinä käynyt…), josta ostin söpön pitkän violetin hameen! En ole aiemmin omistanut polven alle ulottuvaa hametta, mutta se oli hauska joten päätin kokeilla.

Tänään koko vaihtariporukka kokoontui yhdessä SnowDome nimiseen paikkaan, jossa on muun muassa sali, uima-allas, kylpyläosasto, laskettelurinne ja luistelurata. Kävimme vilkaisemassa laskettelurinnettä ja se oli kyllä ehkä säälittävin paikka lasketella ikinä. Täällä täytyy kait turvautua pikku nyppylään sisähallissa, kun Pohjoismaissa sellainen ei tulisi kuuloonkaan. Oli se aika huvittavan näköistä.

Jätimme siis laskettelun ja luistelun väliin, ja menimme Pepin ja Hannan kanssa Zumba-tunnille (jossa muuten sattumalta tapasimme suomalaisen naisen!) ja sen jälkeen salille. Välissä söimme lounasta, minkä jälkeen vietimme vielä hetken kylpyläosastolla, jossa oli esimerkiksi sauna! Itse en ole kovin suuri sauna-ihminen, mutta tietysti siellä piti viettää aikaa kun kerta tuli vastaan briteissä. Suomalaisina tottuneina saunojina tuli vähän sellainen mummo uimahallissa –olo - tiedättekö ne mummot jotka istuu ylälauteilla uimahallin saunassa ja yrittää parhaansa mukaan savustaa kaikki muut ulos? Kysyimme tietysti ennen kuin heitimme lisää vettä (= kaadoimme puoli sangollista kerralla kiukaaseen), mutta luulenpa että paikalliset eivät todellisuudessa vain kehdanneet kieltäytyä. Hehe, ehkä vähän innostuttiin kun löydettiin jotain suomalaista. Saunan edessä oli muuten kyltti, jossa kiellettiin pääsy alle 17-vuotiailta...

Koko päivä oli ihanan rentouttava, ja oli mukava päästä juttelemaan suomeksi. Sain myös mielenkiintoisen vinkin Lontoossa marraskuun lopulla järjestettävistä suomimarkkinoista!

Loma on melkein ohi, ja läksyvuoren kiipeäminen on vasta alkumetreillä, mikä stressaa hiiiuuukan. Ihan vähän vaan. Toisaalta palaan tietyllä tapaa mielelläni kouluun, sillä haluan tavata ystäviäni ja tutustua kaikkiin vielä paremmin.

Hyvää Halloweenia!

Ainoa kuva SnowDomesta, sori!

PS Huomasin juuri että viimeisimmissä otsikoissani olen kirjoittanut viikonpäivät isolla... Niin se englanti lipuu salakavalasti blogikirjoituksiini.

Half Term: Tiistai ja syntymäpäivä

Amrit

Eilen oli ensimmäinen syntymäpäiväni, jota en viettänyt perheeni tai (suomalaisten) ystävieni kanssa. Ajattelin etukäteen, että siitä saattaisi tulla vähän tylsä ja surullinen, kun en pääsisi olemaan kaikkein lähimpien ystävieni kanssa. Vietin kuitenkin todella hauskan päivän Amritin ja Létitian kanssa!

Létitia

Menimme ensiksi Yorks Bakeryyn juomaan kaakaota ja syömään täytetyt leivät. Nomnomnom… Omassa leivässäni oli vuohenjuustoa, rukolaa, pinjansiemeniä ja punasipuli-marmeladia, ja se oli toosiii hyvää! Ja kaakao oli taivaallista, siis valehtelematta paras kaakao, jonka olen ikinä nauttinut. Kahvila käyttää kaikissa tuotteissaan laadukkaita raaka-aineita, ja se näkyi sekä maussa että hinnassa. Itse kahvila oli tosi kiva, sellainen hipsterimäinen ”urbaani olohuone” tai mitä ikinä. Totesimme yhdessä, että hipsterit tietää aina kaikki parhaat kahvilat! Herkullisen kaakaon lisäksi kahvilassa oli laadukas teevalikoima ja hyvännäköisiä smoothieita… Pitänee vierailla uudestaan!

 

<3

Kaakaon jälkeen menimme Odeon-elokuvateatteriin katsomaan Love, Rosie -leffan. Ennen elokuvaa pelkäsimme kaikki sen olevan sellainen kliseinen ja ennalta-arvattava romanttinen komedia, kuten useimmat sen genren edustajat tuntuvat nykyään olevan. Yllätyimme kuitenkin positiivisesti! Leffa oli suloinen, muttei turhan imelä, ja huumori oli jopa hauskaa! Jälkikäteen puhuimme, ettei se mikään perinteinen romcom ollutkaan, enemmänkin romanttinen draama tai sinnepäin. Itseäni se muistutti lempikirjastani One Day:stä (kirjailija on David Nicholls, suomeksi kait Sinä päivänä), vaikka loppu olikin onnellisempi. Leffaliput on täällä niin halpoja, että pitää alkaa käydä useammin! Tällä kertaa maksoi 4,50£.

Kotona tilasimme Binnin kanssa intialaista ja sain lahjan! Ritualsin kosmetiikkaa, kaikki tuoksuu tosi hyvältä! Létitialta ja Amritilta sain kortin, sillä olin etukäteen pyytänyt, etteivät he ostaisi minulle lahjoja. Olen tuntenut heidät niin vähän aikaa, etten halunnut heidän tuhlaavan rahojaan minuun, ja lisäksi matkalaukkuni pullotti ihan liikkaa jo tulomatkalla.

Pakora cake! :D

Kaiken kaikkiaan minulla oli hauska, vaikkakin vähän erikoinen syntymäpäivä, kun läheisimmät ystävät ja perhe olivat siellä kaukana.  Pidin kuitenkin käytännössä koko päivän yhteyttä ystäviini ja perheeseeni siellä Suomessa (ja muissa maissa), ja tuntui että kaikki ihmiset olivat lähellä, vaikkakin sitten virtuaalisesti.