Suomen ja Englannin koulujen eroista

Kun arjessa ei täällä tapahdu mitään kovin ihmeellistä, jää kirjoittaminenkin helposti sivuun kun en keksi mitään erityistä kerrottavaa. Ja kun ei ole vähään aikaan postannut mitään, uuden blogitekstin kirjoittaminen tuntuu vaikealta ja isolta kun ei tiedä mistä aloittaa. Lukija antoi minulle kuitenkin aiheen kirjoitettavaksi joten katsotaan miten tämä sujuu pienen tauon jälkeen!

poikakoulu

Lempiaineeni täällä koulussa on sosiologia, jonka voisi muuten tuoda Suomenkin kouluihin! Koulussani suunnilleen puolet sosiologian opetuksesta käsittelee perhettä, toinen puoli koulutusta. Lisäksi käydään eri sosiologisia näkemyksiä (esim. feminismi, marxismi jne) ja tutkimustapoja. On ollut mielenkiintoista lukea englantilaisesta koulutusjärjestelmästä samaan aikaan kun käyn itse englantilaista koulua ensimmäistä kertaa! Voin siis kertoa teille myös hieman rakenteellisista eroista Suomen ja Englannin koulutusjärjestelmien kohdalla omien kokemuksieni lisäksi, jotka ovat tietysti jokseenkin subjektiivisia.

1.     Opetuksen taso

Myönnän puolueellisuuteni: Helsingissä olen aina ollut hyvätasoisissa kouluissa kun taas Englannin kouluni on keskitasoinen. Kuitenkin jostain kertoo se, että psykologian opettaja antaa joka tunti samalle käsitteelle eri määritelmän. Tunneilla myös keskustellaan opetuksen aiheista vähemmän kuin Helsingin koulussani. Suomessa opettajilla pitää olla maisterintutkinto, Briteissä vähempi koulutus riittää.

2.       Eri kouluissa opetetaan eri asioita

En tiedä miksi, ja miten tämä edes saadaan toimimaan. Siinä missä minun koulussani meille opetetaan sosiologian tunnilla koulutusjärjestelmästä ja perheistä, jossain toisessa koulussa saatetaan opettaa vaikka terveydenhuollosta ja massamediasta. Minä opin Religious Education –tunneilla Islamista ja etiikasta, mutta joku toinen saattaa oppia buddhalaisuudesta ja Uudesta Testamentista. Koulut päättävät itse mitä aihealuetta he haluavat opettaa, ja se riippuu myös siitä, minkä kokeen oppilaat tekevät (Briteissä useat eri ”examination boardsit” vastaavat kokeiden laatimisesta ja niiden arvioinnista). Tämän vuoksi eri kouluista tulevat oppilaat ovat aiemmin oppineet hiukan eri asioita, ja jotkut esimerkiksi tietävät Islamista paljonkin kun toiset eivät tiedä mitään. 

tyttökoulu

3.       3-4 oppiainetta vs… Suomen n. 13 ainetta?

Suurin ero on tietysti se, että kun suomalaisissa lukioissa oppilaiden pitää opiskella jokaisesta aineesta pari pakollista kurssia, Briteissä oppilaat lukevat vain kolmea tai neljää ainetta. Yleensä nekin, jotka ovat lukeneet lukion ensimmäisellä (Year 12, jolla minä olen) neljää ainetta, pudottavat yhden pois lukion viimeisellä luokalla (Year 13).

4.       Suomalainen opetus on tehokkaampaa

Oletin, että kun kerta opiskellaan vähemmän aineita, niitä aineita opiskeltaisiin sitten syvällisemmin verrattuna Suomen ”yleissivistävään” opetukseen, jossa jokaisesta aineesta opitaan vähän jotain. Olin väärässä! Huomaan tämän esimerkiksi psykologiassa, jossa kahden käymäni suomalaisen lukiokurssini ansiosta useimmat opiskeltavat asiat tuntuvat tutuilta. Mietin muutaman kuukauden mistä tällainen ajanhaaskaus johtuu, kunnes tajusin, että täällä jatkuvaan esseiden väsäilyyn kuluu aikaa. Opetustahtikin on hitaampi, mutta samalla käytetään paljon aikaa esseiden kirjoittamisen opetteluun. Suomalaisissa lukioissa kuuden viikon kurssi käytetään täysin kurssin asioiden tehokkaaseen opiskeluun, ja sitten kuuden viikon jälkeen koeviikolla kirjoitetaan kaksi esseetä joka kokeessa. Koska lukio täällä ei ole kurssimuotoista, esseekirjoittamista ei harjoitella kurssikokeissa, vaan tunneilla ja kotiläksyinä. Läksymäärä neljästä aineesta on siis samankaltainen tai jopa suurempi kuin seitsemän aineen läksymäärä Suomessa. Olemmekin vitsailleet muiden suomalaisten vaihtareiden kanssa, että samanpaksuinen kirja, jota Suomessa käytettäisiin kuuden viikon ajan kestää täällä koko lukuvuoden.

5.       Kokeet

Täälläkin on tuntikokeita pitkin vuotta, mutta pääasiassa kaikki paineet kohdistuvat vuoden lopussa häämöttäviin AS-tason kokeisiin. Vuotta aiemmin oppilailla on ollut GCSE-kokeet ja vuoden päästä koittavat viimeiset A2-tason kokeet. Joka vuosi oppilailla on siis isot kokeet vuoden lopussa. Suomessa ainoat isot kokeet ovat oikeastaan ylioppilaskokeet, kolmen vuoden lukio-opiskelun jälkeen. Paikalliset oppilaat kauhistuvat kun kerron Suomen 6-tuntisista päättökokeista!

6.       Kielet

Valitin jo aiemmin siitä, että britit eivät lue kieliä. Vika on koulutusjärjestelmässä, ja siinä että kieliä ei tarvitse lukea. Pakollisia kieliä ei ole: britit laitetaan kyllä opiskelemaan jotakin kieltä n. 11-vuotiaana, mutta sitä ei tarvitse jatkaa ja monet lopettavat sen, koska mihin kieliä tarvitsee jos koko muu maailma puhuu englantia? Kuulemma yliopistoissa on täällä vaikea opiskella kieliä, ellei kieltä ota sivuaineeksi. Suomen yliopistoissa taas voi ymmärtääkseni lukea lähes mitä kieltä tahansa muiden opintojen rinnalla.

7.       Opetus keskittyy parantamaan parhaitten oppilaitten tuloksia

...huonompien oppilaiden kustannuksella. Brittiläinen koulutusjärjestelmä näyttää kannustavan tätä monella tapaa, mutta otetaan kaksi esimerkkiä: tiering ja streaming. Streaming tarkoittaa sitä, kun oppilaat laitetaan tekemään kokeet, joiden perusteella heidät laitetaan eri tasoryhmiin. Siis pienille oppilaille kerrotaan että kuka on hyvä opiskelija ja kuka huono, ja sitten vielä kaikki huonot laitetaan yhteen surkeaan joukkoon mätänemään keskenään ja kaikkia hyviä kannustetaan saavuttamaan mahdollisimman korkeita arvosanoja. Tilastojen valossa näyttää siltä, että korkeammissa tasoryhmissä on yleensä keskiluokkaisia ja valkoisia oppilaita, kun taas matalammissa tasoryhmissä on köyhempiä ja ei-valkoisia oppilaita. Opettajat keskittyvät opettamaan parhaita oppilaita, kun taas huonommissa tasoryhmissä olevat opiskelijat saatetaan nähdä toivottomina tapauksina. Tiering tarkoittaa sitä, että oppilaat laitetaan eritasoisiin kokeisiin. Jos oppilaalla ei opettajan mielestä ole toivoakaan menestyä, saatetaan hänet laittaa foundation-tasoiseen kokeeseen, jossa paras mahdollinen saavutettava arvosana on C (Suomen arvosanoissa noin 7). Korkeampitasoisissa kokeissa on taasen enemmän valkoisia ja keskiluokkaisia oppilaita. Luokkaerot vaikuttavat suuresti siis myös siihen millaista opetusta oppilas saa! ONNEKSI suomalainen opetus on tasapuolisempaa ja keskittyy huonompia arvosanoja saavuttavien oppilaiden kehittämiseen.

ruokala

8.       Yksityiskoulut ja tyttö- ja poikakoulut

Suuri ero on tietysti siinä, että Suomessa ei ole yksityiskouluja. Helsingin TYKki ym. ”yksityiskoulut” eivät ole yksityiskouluja samassa mielessä kuin englantilaiset yksityiskoulut, sillä niiden pitää vain hankkia itse oma rahoituksensa, mutta muuten opetus on samanlaista kuin muissakin kouluissa. Suomessa ei myöskään ole juuri (onko yhtään?) tyttö- tai poikakouluja. En tiedä mitä mieltä tästä olisin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tytöt hyötyvät tyttökouluissa opiskelusta. Tytöillä on esimerkiksi vähemmän paineita valita humanistisia aineita luonnontieteiden sijaan jos kaikki oppilaat ovat tyttöjä. Englantilainen lukioni täällä on sekakoulu, mutta saman koulun alemmat luokat ovat jaoteltu tyttö- ja poikakouluiksi. Poikakoulun tulokset ovat ilmeisesti paljon huonompia kuin tyttökoulun. Alueen lapsista tytöt pääsevät siis parempaan kouluun kuin pojat, mikä on aika epätasa-arvoista! Lisäksi jaottelu tyttö- ja poikakouluihin on aika vanhanaikaista.

Siinä kaikki, näemmä en osaa enää kirjoittaa lyhyesti! Kirjoitin muuten aiemmin koulustani Exploriuksen sivuille, jos tämän puuduttavan pitkän esseen jälkeen vielä kaipaat lisää luettavaa englantilaisesta kouluelämästä.