Millainen on joulu, kun sitä juhlii kolme sikhiä ja suomalainen vaihto-oppilas?

joulukuusemme <3

Jouluaatto oli hyvin epäjouluinen, ja kaipasin Suomen joulua kovasti. Jotain jouluaattoni epätavallisuudesta kertoo ruoka: lounaaksi söin salaattia pitseriassa, kun tapasin Binnin Birminghamissa ja päivälliseksi naan-leipää ja saagia (pinaatti-kaali-currya). Yritin päästä tunnelmaan kuuntelemalla Jouluradiota (joulukuun pelastukseni), mutta päivä tuntui silti kuin miltä tahansa muulta päivältä, ei mitenkään erityiseltä.  

 ---------------------------------------------------

Joulupäivänä minä, Binn, Kashmir (Binnin veli) ja Mukha söimme yhdessä aamiaista, minkä jälkeen siirryimme olohuoneeseen avaamaan lahjoja. Binn oli täyttänyt minulle joulusukan (Christmas stocking) täyteen pieniä lahjoja! Perinteisen mandariinin ja suklaan lisäksi joulusukasta löytyi muun muassa post-it lappuja kertausta varten (jota en ole vieläkään aloittanut, kiitos vaan kysymästä), söpöt joulutohvelit, joulukoristeita, kaunis kirjanmerkki, lisää suklaata… Vähän nolotti miten paljon lahjoja Binn oli minulle hankkinut! Binn ei normaalisti edes juhli joulua, mutta oli päättänyt nähdä vaivaa minun vuokseni, mikä oli todella suloista. Päälahjakseni Mukha oli tuonut Jenkeistä Binnin valitseman käsilaukun! Kaunis vihreä laukku tulee käyttöön, sillä olenkin etsinyt uutta laukkua, ja se on tarpeeksi iso niin että siihen mahtuu koulukirjatkin.

joulupäivän kattaus

minä ja Binn joulupäivänä!

Binn oli pyytänyt minua tekemään hänelle jotain itse, mieluummin kuin ostamaan lahjan. Sain siis hyvän idean valmistaa Turkish Delight –karkkeja, jotka ovat kuulemma hänen lemppareitaan. Mutta mutta… Hyytelömäinen neste ei jähmettynyt, ja kiinteitten karkkien sijaan lopputulos oli löllyvä mössö. Kerroin Binnille, että jokin meni hänen lahjan valmistuksessa vikaan, mutta että yrittäisin joku päivä uudestaan ja hän saisi lahjansa vähän myöhässä. Annoin Binnille kuitenkin sivulahjana ruusuntuoksuisen kynttilän.

Avasin myös Suomesta saamani kolme pakettia! Ihania herkkuja ja suomalaisia tuotteita, kiitos kaikille sinne!

Lahjojenjaon jälkeen oli aika alkaa kokata jouluateriaa; kanaa, kasvisvaihtoehtona nutroast (…pähkinäpaisti? mureke?), palsternakkaa hunajassa, punakaalia, ruusukaaleja, parsakaalia, kukkakaalia, porkkanoita, roast  potatoes (paahdetut perunat), perunamuusi…. Ahh, kaikki oli herkullista! Alkuruoaksi olin tehnyt butternut-kurpitsakeiton, jonka mausteita olin vähän korvannut sillä mitä kotona oli: korianteria, kuminaa. Kashmirin ensimmäinen kommentti olikin: ”Helmi, you’ve cooked curry! This tastes like dhal!” Heh, alkaa intialaisen ruoan vaikutukset näkyä.

Mukha leikkaa kanaa

Englantilaisittain jouluateriaamme kuuluivat myös Christmas crackers. Joka ihmettelee niin: ei, nämä eivät siis ole mitään joulukeksejä. Christmas crackers on pahvisia pötkylöitä jotka paukahtavat kun niitä vedetään molemmista päistä, ja joiden sisältä löytyy yleensä jokin pieni lahja (krääsää), paperinen kruunu ja vitsi. Pidin oman kruununi päässä koko loppupäivän, koska olin innoissani päästessäni kokeilemaan jotain sellaista, jota olen aiemmin nähnyt vain brittileffoissa.

Christmas cracker vauhdissa

bling bling ;D

                     Illemmalla vierailimme vielä lähistöllä asuvan Binnin pikkuveljen ja tämän perheen luona. Meno oli vilkasta etenkin aluksi, kun talossa oli muutamia pikkuprinssejä ja -prinsessoja! Me muutkin innostuimme leikkimään vähän leluilla ja loppuilta kuluikin sitten Wiitä pelatessa.

                    Joulupäivä oli kaiken kaikkiaan kiva! Minulla oli hauskaa, enkä edes kauheasti kaivannut suomalaisia jouluperinteitä, vaikkei päivä juuri muistuttanutkaan tavallista jouluani. Englantilaisista jouluruoista haluaisin tuoda Suomeen ainakin mince pies ja roast potatoes – ensi vuonna perhe pääsee varmasti niitä maistamaan!

Tapaninpäivä on mennyt aika laiskoissa merkeissä, olemme katsoneet elokuvaa, syöneet tähteitä ja vain olleet. Loppuloma pitäisi ehdottomasti kertailla kokeisiin, koulujuttujen vuori kauhistuttaa jo nyt. Ei se kai tekemättä vähene!

PS. Tänään satoi ensimmäistä kertaa hyvin märkää lunta!

Englantilaisia erikoisuuksia osa 2: joulutavat

1. Christmas jumpers!

Osa teistä saattaa olla tietoisia tästä erikoisuudesta, nimittäin jouluaiheisten villapaitojen pukemisesta. Niitä näkee vähän kaikilla, ja ne yleisesti tuntuvat nostattavan kaikki joulutuulelle. Sääntö tuntuu olevan, että mitä naurettavampi, sen parempi, sillä erityisen kauniita paidat eivät ole. Kaikenlaiset jouluiset kuviot ja hahmot vilisevät näissä neuleissa, ja usein niissä on vielä joku kohokuvio, kuten punainen pallero poron nenänä tai jotain. Omassa joulupaidassani on poro, jonka kaulassa on kulkunen! Ajattelin, että jos nyt kerran tällaisen paidan ostaa, niin sen pitää olla kunnollinen!

2. Pingviinit ja jääkarhut
Joulukuvastoon kuuluvat täällä porot, tontut, lumiukot ja sitten vielä jääkarjut ja pingviinit. Pingviinejä etenkin on joka paikassa! Ne christmas jumperitkin on täynnä niitä! Jääkarhut vielä melkeen ymmärrän, north pole ja niin edelleen, mutta pingviinit yllättivät. Ei meillä Suomessa vaan pingviinit jouluun kuulu…


3. ”Oi muovipuu, oi muovipuu…”
Suomessa jos haluaa kuusen, se ostetaan pari päivää ennen joulua lähimmältä torilta. Ehkä jotkut käy sahaamassa oman kuusen, mutta kaupungeissa kuusia myydään aukioilla. Täällä en ole nähnyt yhtäkään kuusikauppiasta! Tajusin sen vasta ja aloin ihmetellä, mistä ne jotka haluavat oikean kuusen sen oikein hankkivat. Arvoitus ei ole selvinnyt, mutta selkeästi useampi kuin Suomessa suosii muovikuusia. Itse en tiedä täältä kai ketään, jolla olisi oikea kuusi. Muovikuuset sen sijaan ovat alkaneet koristaa asuntoja marraskuun lopusta ja joulukuun alusta lähtien.

4. Jouluvalot!
Moni on koristellut talojaan välkkyvin jouluvaloin, jotkut oikein runsaammalla kädellä. Näin myös yhden oikean kokoisen nukkejoulupukin tervehtimässä ikkunan takaa eräässä asunnossa. Binnin mukaan kuitenkin laman seurauksena harvempi on tänä vuonna panostanut jouluvalaistukseen, eikä siis läheskään kaikilla ole välkkyvaloja pihassa ja ikkunoissa. Helsingissä asun kerrostaloalueella, enkä siis tiedä kuinka paljon ihmiset talojaan koristelevat, mutta ei se kovin suomalaiselta jutulta vaikuta.

5. Ei ole pakastepiparitaikinaa!
Suomessa pakastealtaasta löytää valmiin piparitaikinan, josta voi sulatettuaan sitten syödä puolet ja leipoa loput (valehtelet jos väität ettet tee niin). En ole nähnyt pakastetaikinaa täällä! Ihan itse pitää leipoa jos haluaa omatekoiset piparit.

6. …kukaan ei leivo itse

mincepies!

Nyt voipi olla yleistys kun en niin montaa perhettä täältä tunne, mutta harva tuntuu leipovan täällä jouluherkkuja! Suomessa taasen tuntuu että kaikki leipoo vähintään siitä pakastetaikinasta ne piparit ja joulutortut. Ainakin omassa perheessäni olen tottunut siihen, että leipominen kuuluu jouluun, ja silloin tehdään myös ainakin mauste- ja hedelmäkakut! Täällä yleinen jouluherkku on mince pies, joita myydään joka puolella, ja epäilen että kovin moni tekee niitä itse. Sekaannuin muuten aluksi, sillä näitten torttujen täytteen nimi on ”mincemeat”, ja luulin niitten siis olevan lihapiirakoita. Hämmennyin, kun TV-mainoksessa sitten siroteltiin tomusokeria niitten päälle. Ajattelin, että aika omituinen makumieltymys näillä briteillä! Mincemeat sisältää kuitenkin nimestään huolimatta vain kuivattuja hedelmiä, joulumausteita ja niin edelleen. Ne on aika hyviä, voisi leipoa ensi jouluna!

7. Ala-arvoiset jouluelokuvat, joita näytetään joka kanavalla koko ajan

No siinä se oikeastaan, surkeat jouluohjelmat ja –elokuvat pursuavat joka tuutista. Vielä enemmän kuin Suomessa, sillä tämä on alkanut siis marraskuun lopulla (ei uskoisi että niitä leffoja vielä riittäisi, mutta kyllä riittää) eikä niitä pääse pakoon! Pohdinkin että kumpia on enemmän, pienen budjetin surkeita joululeffoja vai vastaavia romanttisia komedioita. Ehkä romkomit voittaa, sillä osa joululeffoistakin sisältää romanttisen juonen!

Näitä eroja Suomen ja Brittien joulutavoissa löytyisi varmasti säkkikaupalla lisää, mutta nämä muutamat olen täällä huomannut. Kuvat ovat muuten Birminghamin German Marketilta, siis keskustan isoilta joulumyyjäisiltä.

Joulunodotuskuulumisia

Ei ole taas tullut kirjoitettua tänne juurikaan… Keskiviikkona alkoi joululoma, tosin minun piti mennä vielä torstaina puoleksi tunniksi kouluun ikään kuin englannin tukiopetustunnille. Siellä muutaman muun oppilaan kanssa kerrattiin, miten näytelmää tulisi analysoida ja millaisia virheitä teimme esseissämme.

Valitettavasti minulla ei ole juuri suunnitelmia tälle lomalle, Mock-kokeet (eli varsinaisten loppukokeiden kaltaiset isot kokeet) ovat ikävästi heti ensimmäisellä viikolla loman jälkeen, joten niihin kertaillessa meneekin sitten kivasti aikaa. Täällä on koko ajan vähän kahden vaiheilla siinä, että kuinka paljon koulun eteen pitäisi nähdä vaivaa. Toisaalta opettajat odottavat, että valmistaudun kokeisiin samalla tavoin kuin muutkin oppilaat, mutta toisaalta en haluaisi käyttää koko vuotta opiskeluun. Mock-viikko on täällä suuri stressinaihe oppilaille, mutta itse ajattelen, että niin kauan kuin opettajat eivät pakota minua tukiopetustunneille, ei ole mitään hätää. Kuitenkin sitäkin varten riittävien arvosanojen saavuttaminen vaatii jonkin verran hommia, sillä koealueet ovat laajoja ja etenkin englannin ja Islamin kokeet tulevat olemaan haastavia.

Vähän mielenkiintoisempia uutisia kuin kokemani koulustressi: Binnin miesystävä Mukha tuli tänne eilen Jenkeistä! Kuten nimestä voi kenties päätellä, Mukha on intialainen, mutta saan onneksi hänen englannistaan hyvin selvää. Jos olen nyt ymmärtänyt oikein, niin Mukha asuu täällä muutaman viikon, matkustaa välissä Intiaan, palaa tänne vielä vähäksi aikaa ja lentää sitten takaisin Amerikkaan. Binn ja Mukha puhuu aika usein keskenään punjabia. Voi olla, että olen maininnut tämän jo ennekin, mutta välillä kun Binn puhuu muitten intialais- tai pakistanilaistaustaisten kanssa, minulle tulee mieleen suomenruotsalaiset. Samalla tapaa nimittäin kuin suomenruotsalaisten puheessa sekoittuu suomen- ja ruotsinkielet, Binn ja muut puhuu englantia ja punjabia usein ihan sekaisin. Keskustelu alkaa englanniksi, joku kommentoi väliin jotain punjabiksi ja jossain vaiheessa kieli vaihtuu ihan huomaamatta punjabiksi ja taas takaisin englanniksi. Punjabinkin keskeltä erottuu aina välillä englanninkielisiä sanoja ja ilmaisuja.

Täytyy sanoa, että tästä on tulossa erikoisin, tai ainakin erilaisin joulu jonka kokenut. Suomessa on varmaan jo perinteiset joululeivonnat käynnissä vähän kaikilla; joulutorttuja, pipareita, glögiä, riisipuuroa ja maustekakkuja. Namnam, vähän käy kateeksi. Minä ja Binn taas käytimme viime sunnuntaina koko päivän samosojen (oikeesti, jos joku tietää tolle sanalle oikeaoppisen taivutusmuodon niin kertoo nyt) ja phakorojen (en ees tiiä miten toi kirjotetaan mut noin se suunilleen lausutaan) tekemiseen. Se oli hauskaa! Oli kiva oppia, miten vaikka niitä samosoita tehdään, vaikka aikaa vievää puuhaa se olikin. Mutta tosiaan perinteiset jouluherkut ovat jääneet vähän vähemmälle. Leivoin kyllä tiistaina pipareita, mistä Binn näytti pitävän. Tajusin vihdoin, mikä ero on täkäläisellä gingerbreadilla ja suomalaisilla piparkakuilla! Gingerbread on paksumpaa (mutta ei kauheen pehmeetä) ja maistuu nimenmukaisesti lähinnä inkivääriltä, kun taas piparit on yleensä aika ohuita ja maistuu enemmän neilikalta ja kanelilta ja muilta joulumausteilta.

Alun perin tarkoituksenamme oli syödä joulupäivänä intialaista, mutta päätimme nyt kuitenkin  enemmänkin englantilaistyyppisen aterian. Hiih, odotan innolla!

No tästä tuli nyt vähän tällainen jännä sekalainen mättöpostaus, mutta ehkä (ehkä!) saatte lähipäivinä jotain vähän selkeämpää luettavaa.

Nyt hyvää joulunodotusta sinne!