Forward

Ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika kertoa vähän faktatietoa tulevaan vuoteeni liittyen. Kovin tarkkaa kuvaa ei ole vielä itsellänikään kaikista vaihtovuoteeni liittyvistä asioista, mutta yksityiskohdista raportoin sitten Englantiin päästyäni.

Vaihto-oppilasjärjestöni on Explorius. Järjestön valintaan ei liittynyt mitään ihmeempää, vertailtuamme eri mahdollisuuksia Explorius vain vaikutti parhaalta. Vastaanottava järjestö, eli siis isäntämaan yhteistyöjärjestö on nimeltään Xplore.

Tuleva kotikaupunkini on Birmingham. Useat tuttavani ovat sekoittaneet sen rantakaupunki Brightoniin, joka on kuitenkin aika kaukana Birminghamista. Olen huono selittämään sanallisesti Birminghamin sijaintia (”Se on vähän niinku keskellä ja sit lännessä??”), joten tässä kartta: 

Birminghamissa asuu n. 1 092 000 asukasta ja se onkin Britannian toisiksi suurin kaupunki. Birminghamissa on paljon kauniita kanaaleja ja puistoja.  Kaupunki perustettiin joskus 500-luvulla, mutta kuvia googlettamalla lähes kaikki rakennukset ovat uuden näköisiä.Vanha kaupunkikin kuitenkin löytyy:

Birmingham nähdään usein likaisena teollisuuskaupunkina, jonka pääelinkeino on hiilikaivokset ja jonka tunnelma on muutenkin kuin Oliver Twististä. Nykyaikainen Birmingham on kuitenkin kaukana siitä, ja vaikka suloinen ”Brummie”-aksentti voi särähtää jonkun korvaan, itseäni ei puhetavan oppiminen haittaisi yhtään.

visitbirmingham.com-sivustolla mainostetaan kaupungin laajaa kulttuuritarjontaa. Myös jalkapallo ja kriketti näyttävät olevan paikallisille tärkeitä.

Loput voittekin katsoa itse Wikipediasta.

Itse asiassa olen valehdellut hieman. Isäntäperheeni ei nimittäin tarkalleen ottaen asu Birminghamissa, vaan sen vieressä sijaitsevassa pikkukaupungissa Oldburyssa. Matka Oldburysta Birminghamiin on kuitenkin lyhyt, ja hostini vakuutti liikenneyhteyksien keskustaan olevan hyvät.

…mistä pääsemmekin ainakin minusta kiinnostavimpaan aiheeseen eli isäntäperheeseeni. En saa kertoa blogilla tarkkoja yksityiskohtia perheestä (etenkään, kun en ole vielä ollut kunnolla yhteydessä hostiin), mutta ajattelin antaa teille lyhyen kuvauksen perheestä. Sijoitukseni on ”single-placement”, mikä tarkoittaa, ettei perheessä ole lapsia. Olen myös ainoa vaihto-oppilas. ”Isäntäperheestä” puhuminen tuntuukin vähän hölmöltä, sillä todellisuudessa minulla on vain yksi host, intialaistaustainen nainen. Host vaikuttaa erittäin mukavalta ja uskon, että tulemme hyvin keskenämme juttuun. Hostini viettää kuulemma usien aikaa 15-vuotiaan siskontyttönsä kanssa, joten vaikkei lapsia olekaan niin ainakin joku suunnilleen samanikäinen tuttavapiirissä.

Lähtöpäivä Englantiin on torstaina 28. elokuuta. Perillä Birminghamissa odottaa Soft Landing Camp, jonka jälkeen aloitan paikallisessa koulussa ”normaalin elämäni” tiistaina 2. syyskuuta. Koulusta en osaa kertoa paljoakaan; kuten koko Birmingham, sekin on monikulttuurinen, oppilaita on noin 300 ja opetus (ainakin koulun omien nettisivujen mukaan) hyvätasoista. Koulussa ei ole koulupukua, mutta pukukoodiksi oli neuvottu ”smart casual”.

Siinä taitaa olla kaikki tältä erää. Kyselkää ja kommentoikaa jos tulee jotain mieleen!

PS. Sori tästä tekstistä tuli vähän pitkähkö ;)

Aloitus

Moi!

Jonkinasteisen pohdinnan tuloksena päätin nyt sitten perustaa blogin tätä vaihtovuotta varten. Tuun kirjottamaan pääosin itselleni, jotta on joku paikka jossa kertoa tulevan isäntämaani mielenkiintoisista piirteistä ja arjen (pienistä ja isoista) sattumuksista vaihtovuoden aikana. Saattaa siis olla, että kyllästyn tähän puuhaan kahden viikon jälkeen ja lopetan siihen. Hyvin mahdollista. Tavoitteenani on kuitenkin kirjoitella tänne jokseenkin säännöllisesti ja ehkä jopa jokseenkin järjellisesti.

28. elokuuta 2014 suuntaan kohti Englantia ja Birminghamia, jossa asun kymmenen kuukautta. Vaihtovuosi ja haave brittiläisen kulttuurin kokemisesta ”first hand” on ollu vireillä jo parikin vuotta, joten onneksi sain viime syksynä vanhemmat vakuutettua siitä että tää on hyvä juttu. Vuoden vaihteessa hakuprosessi lähti kunnolla käyntiin ja vajaat kaksi viikkoa sitten sijoitustiedot putkahtivatkin sähköpostiin, enkä voi kuvailla sitä iloa! Keskellä kaupunkia olisin halunnut kiljua ja halata jotain tuntematonta. En tehnyt niin. Mutta sisäisesti hypin onnesta.

Kuulin pari päivää sitten kuinka joku kertoi pelostaan muuttaa yliopiston perässä toiselle paikkakunnalle, jolta ei tuntisi ketään. Tajusin, että muutan itse alle 50 päivän päästä toiseen MAAHAN, josta en tunne ketään. Hups. Jostain syystä ajatus siitä ei kuitenkaan pelota niin paljon kun odotin, tai niin paljon kun ehkä pitäisi. Totta kai jännittää, mutta enemmänkin innokkaalla ”koska pääsen lähtemään?!” –tavalla kuin sillä kauhistuneen ahdistuneella tavalla. Lähtöpäivä elokuun lopussa tuntuu kuitenkin vielä kaukaselta, onhan tässä mukavat kuusi viikkoa aikaa nauttia Helsingin ihanasta kesästä! Tiedän että mulla on mahtava vuosi edessä, vaikken olekaan niin sinisilmänen, että uskoisin sen olevan täysin mutkaton ja helppo. Mutta jos kaikki etenisi vaivattomasti, ei mikään olisi kovin kiinnostavaa, vaiko?

Helmi