Ensimmäisiä tunnelmia

Noniin, täällä ollaan! Viimeiset pari päivää ovat menneet erittäin nopeasti. Torstaina heräsin neljältä, suuntasin lentokentälle, tapasin muut Birminghamiin lähdössä olleet suomalaiset vaihtarit ja lensin Köpiksen kautta Birminghamiin. Tutustuin suomalaisiin vaihtareihin, etenkin tyttöihin eli Emmiin, Peppiin, Hannaan ja Venlaan. Soft Landing Campin aikana juttelin myös muista maista tulleiden vaihtarien kanssa; meitä oli Suomen lisäksi Tanskasta, Saksasta ja yksi Ruotsista.

Ensimmäisenä päivänä kaikki olivat toosiii väsyneitä. Lennot olivat lähteneet aikaisin aamulla ja koko päivän kaikki kaipasivat vain hotellin sänkyyn nukkumaan. Sen sijaan tutustuimme Birminghamiin, lähinnä kiertelimme kaupungilla. Illalla menimme syömään kiinalaiseen ravintolaan, jossa soitti jazz-bändi (koko ravintola oli erikoinen sillisalaatti; kiinalaista ruokaa ja ranskalaisia, kristallikruunuja ja seinälle heijastettuja liekkikuvioita, jouluvaloja…).

Perjantaina meille luennoitiin erinäisitä vaihtovuoteen liittyvistä asioista: koulusta, isäntäperheistä, kohteliaisuudesta, yleisistä säännöistä ja niin edelleen. Sen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa tehdä mitä vain, joten päätimme mennä Emmin, Pepin ja Hannan kanssa shoppailemaan. 

Suuntasimme keskustan isoon Bullring-kauppakeskukseen, josta ehdimme nähdä vain murto-osan, koska se paikka on niin valtava.

Läksiäiset

Sunnuntaina (17.8.) pidin ystävilleni läksiäiset. Tunnelma ei ollut surullinen tai itkuisa vaan hauska ja hulvaton (hulvaton on kiva sana, don't judge me!). Uskon, että siihen vaikutti paljolti ajankohta 1,5 viikkoa ennen lähtöä. Vieraita hyvästellessäni ei tarvinnut sanoa ”Nähdään vuoden päästä, take care!” vaan ”Nähdään vielä ennen mun lähtöä!”. Olin myös alun perin päättänyt että läksiäisissäni juhlistettaisiin Englantiin menoani, eikä surkuteltaisi Suomesta lähtöä. Vuosi menee kuitenkin nopeasti, vaikka tietysti minulle tulee ikävä ystäviäni ja perhettäni.

Kaverini olivat ihanan ajattelevaisia ja sain aivan odottamatta kaksi läksiäislahjakirjaa sekä ihanan muumikortin, jossa oli kaikkien osanottajien nimet! 

Tässä kirjat: Ensimmäinen on Syötäväksi kasvatetut, jonka sain Oonalta, jota olen tylsistyttänyt koko kesän kasvissyönti/veganismi-aiheisilla jutuillani. Odotan innolla että pääsen lukemaan, sillä juuri näitä juttuja olen viime aikoina vaihtopanikoinnin lisäksi miettnyt.

Alexilta ja Riinalta sain Wreck This Journalin ja haasteen täyttää se vaihtovuoteni aikana (kyseinen kirja sisältää siis erilaisia tehtäviä kuten ”Cover this page with white things” ja ”Rub here with dirt”). I shall try!

Lisäksi ystäväni olivat suunnitelleet erinäisiä ”spektaakkeleita” ja esityksiä, tuttuja kappaleita ja upeita koreografioita (heh). Elsa lauloi ihanan The Call-nimisen kappaleen Regina Spektorilta (”You’ll come back / When it’s over / No need to say goodbye”). Tuntui ihanalta että ystäväni olivat halunneet ja jaksaneet nähdä niin paljon vaivaa läksiäisiäni varten!

Alun perin olin ajatellut tehdä jotain suomiteemaista ruokaa lähdön kunniaksi, mutta koska en oikein keksinyt mitään muuta sopivaa kuin karjalanpiirakat, Fazerin sinisen ja Kouvolan lakritsin, ne saivat yksin edustaa kotimaata. Englantia taas edustivat servetit, joissa oli Britannian lippu. Lisäksi meillä oli salaattia, piirakoita, sipsiä, usein tekemiäni suklaakeksejä (joita en välttämättä pääse paakeroimaan lähiaikoina, nyyh), ja vadelma-suklaakakkua.  Pari kuvaa, koska satuin pitämään kakun ulkonäöstä ja muista herkuista!

Hienojen esitysten ja hyvän ruoan lisäksi pelailimme Aliasta ja laatimaani tietovisaa. Taustalla pyöri soittolista, jolle kaikki saivat lisätä lempimusiikkiaan.

Kaiken kaikkiaan meillä oli mukava ilta. Olen tyytyväinen että sain porukan kokoon vielä viimeisen kerran, vaikka varmaankin näen ystäviäni vielä yksitellen näinä jäljellä olevina yhdeksänä päivänä ennen lähtöä (Tänäänkin kävin hämmentyneenä pyörimässä koulussa). Kiitos ihanille kavereille! <3

Vähitellen alkaa lähtö myös jännittää (edelleenkin onneksi vain jännittää, ei kauhistuttaa), mutta innostukseni kasvaa samaa vauhtia. Sain muutama päivä sitten lentotiedot ja Soft Landing Campin ohjelman, ja se sai taas kaiken tuntumaan konkreettisemmalta ja todellakin odotuksen arvoiselta! Lento tosin lähtee jo ennen seitsemää aamulla, apua!